Google+ Badge

tiistai 29. marraskuuta 2016

Melontaretkeni

http://melontaretkeni.blogspot.fi/

Lyhyet retket tänne. Koitetaan saada nyt joku tolkku.

Ajatuksia mereltä ja maalta -blogi

Blogikirjoitteluni jatkuu täällä..

Tervetuloa! En osaa kovin hyvin käyttää tätä blogisivustoa, joten laitan linkin näin. Pyrin kertomaan alkaneesta moottoripyöräharrastuksestani.

Salaa kytee vielä rannikkoajatus. Welholta kysyttiin, että vieläkö meinaan yrittää ja silloin vastasin, että kyllä se taisi olla tässä. Mutta. Nyt tiedän, että se ei ole huviajelu, vaan suoritus. Mutta voisiko rannikkomelonnasta tehdä myös huvia, viihtyä siellä - tehdä siitä seikkailun. Lukijasta se kuulostaa siltä, mutta kun myräkkä iskee, niin on siinä valtava työ, ja sitä kun on vielä niin vaikea kuvailla - harvoin vaikeimmissa paikoissa uskaltaa edes ottaa kameraa esiin ja kovinkaan usein ei muista vaikeimpia hetkiä, kun mieli pyrkii muistamaan ne hyvät asiat.

lauantai 28. marraskuuta 2015

Molpen ranta.

Kuvassa Vaasan saaristossa matkalla kohti Molpen rantaa. 

Olin seurannut ukkospilvinäytelmää edessäni. Hetkeä ennen olin selviytynyt huimista mainingeista ja aallokkoryöpystä kapeassa salmessa. Nyt minua suojaisi mainingeilta etuoikealla näkyvä maasto. Minua odottaisi perillä pitsa, jos vain minua jaksettaisiin odottaa. En ollut yhtään varma, ehdinkö ajoissa. Kaikki riippuisi siitä, mitä kohta tapahtuisi tuolla edessä. 

Puoli tuntia ennen kuvan ottoa uhkasi nousta karsea sumu. Aivan ihmeellinen tilanne. Ensin tuuli kuin vietävä, ja nyt tuntui kuin ilma seisahtuisi. Meloin tunnin silleen, että sumu meni edelläni palttiarallaa kolmen-viiden kilometrin päässä ja minä olin vielä keskellä selkää. Matkaa lähimpään saareen olisi n. viisi kilometriä, ehkä seitsemänkin. Kiihdytin melomistani (ihan kuin ei olisi ollut kovaa jo ennen tätäkin) päästääkseni mahdollisimman lähelle edessä näkyvän saaren suojiin siltä varalta jos sumu tulisikin kohti ja minun päälleni. Minulla olisi aikaa saavuttaa lähimpään saareen noin tunti. Vähän kyllä jännitti, että saanko merisavuisen vastaanoton. Jos saisin sumusavut nyt päälleni, joutuisin melomaan ainakin tunnin sumussa - se ei hirveästi innostanut, sillä veneitä näkyi paahtavan tällä selällä aika kovaakin välillä. Entä toimisiko Ipad ja Loisto-plotterisovellus sumussa. 

Olisinko riittävän näkyvä oranssin lakkini kanssa ja navivaloni kanssa. Navilight on hattuun magneetilla kiinnitettävä valo, yksi tärkeimmistä turvavarusteista melojalla. Sitä ei ole tullut testattua omakohtaisesti sumussa, mutta pitäisi kyllä tehdä minut näkyväksi. Entä ipad ja Loisto, toimiiko gps-yhteys sumussa? En ole kokeillut... vielä. Muutenkin ipadin kanssa toimiessa oikeastaan oli hyvä, kun Kokkolan tienoilla edelliseen suojukseen tuli reikä. Minun oli vähän niinkuin pakko oppia vaihtoehtoinen tapa säilyttää ipad melotessani. Silloin opin, että ipadin ei tarvitsekaan olla jatkuvasti päällä, vaan että sammutan sen kartta- ja suuntatutkinnan jälkeen ja panen jalkojeni väliin pressun alle sen sijaan, että pitäisin laitetta kannella. Tästä on hyvää se, että ipad suojuksineen ei kastu, joten sitä on helpompi käyttää silloin, kun sitä tarvitsee. Ihan turhaa oikeastaan sen olla kannella, kun ipadsuojus pitää saada kuivaksi ennen käyttöä. Loistosovelluksen kartassa kun on jostakin syystä paljonkin yksityiskohtia, niin turhat haitat pois! Tosin kovassa tuulessa ei aina viitsi avata melonta-aukon pressua. Valintakysymys tällöin!

Kansikompassi oli jäänyt asentamatta tällä kertaa. Tuulen noustua sumu hälveni ja aurinkokin pilkahti pelastamaan loppuiltani. Ihmeellistä. Miten kaunis onkaan Vaasan saaristo!

Kuvassa harvinaisen tyyni keli. Aamupäivällä oli ollut kova vastatuuli. Päivällä satoi ja tuuli. Iltapäivällä tuuli kovasti ja nyt illalla pääsin melomaan suojassa. Olin väsynyt, poikkikatki, hiestä märkä, vaatteet olivat märät kuivapuvun alla - kuten aina. Kuitenkin tiedossa oli pitsaa, jonka kuvan ottaja toi minulle rantaan! Sitä tunnelmaa ja kiitollisuutta ei voi sanoin kuvata.

Kiitos Katjalle kuvasta!

Ylitysneuvoja | Suomen Retkimelojat ry                               Finlands Långfärdspaddlare rf

Retkimelojien sivulta kannattaa lukasta Petri Sutisen kirjoittama teksti pitkien selkien ylityksestä. Tämä teksti on ollut alkuydin minun yksinmelonnallani, se auttoi minua kajakin valinnassa ja se teksti auttoi myös minua uskaltautumaan pidemmille retkille (vielä muutama vuosi sitten hädin tuskin uskalsin Sipoonrannasta yksinmelota kymmentä kilometria pitemmälle!).

Teksti Petrin kirjoitukseen --->>

Ylitysneuvoja | Suomen Retkimelojat ry                               Finlands Långfärdspaddlare rf

Pitää uskaltaa olla nöyrä luonnon edessä, tuntea omat kykynsä, eikä olla jääräpää, mutta ennen sitä kaikkein tärkein on se kajakki, millä melot. Vetämilläni retkillä olen aina myös katsonut, millä kukin meloo. Kun kajakin tasapaino on kunnossa, olet retken vetäjänä lisännyt turvallisuutta roimasti, ja samalla kaikki ovat tyytyväisiä!

Esimerkki

Hyvä esimerkki on kajakki Star 570. Se on hyvin kiikkerä kajakki tyhjänä. Mutta kun laitat pohjalle 20 kg lyijypuntteja, tulee tästä kajakista mitä mukavin melottava, ja kulkee kuin juna. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että painoa lisäämällä kajakin pohjalle lisätään melontamukavuutta. Okei kajakista tulee toki raskaampi melottava, mutta pysyt ainakin helpommin pystyssä keskellä selkää!

Esimerkki

Toisaalta treenikajakiksi kiikkerä kajakki sopii mainiosti. Esimerkiksi olen siskoni ja veljeni sekä poikani pannut kiikkerään kilpakajakkiin - kaikilla oli ensimmäinen melontakokemus tuossa kajakissa. Voin hyvällä omatunnolla sanoa, että he oppivat alatuen (ja ylätuenkin) kerrasta. Melonnan peruskurssilla olen käyttänyt Brian Gibbonsilta, vetäjä BCU3 -kurssilta, oppimaani tapaa opettaa alatuki. Viedään kokelaat rantaan, ohjaaja nousee veteen seisomaan ja yhtä kokelasta kerrallaan yritetään töniä kokelasta kaatumaan tönimällä takaapäin. Tönäisy tulee kokelaalle yllätyksenä joten Kokelaan on tällöin pakko käyttää alatukea. Kun kokelas kaatuu, hän käyttää ylätukea, jos osaa ja nousee ylös itse. Pääpointti ei ole kaatuminen, vaan se, että kokelas ymmärtää, mitä on alatuki ja oppii käyttämään sitä. Hyvä ja yksinkertainen harjoitus kokeneillekin!

Esimerkki:

Viime kesän rannikkomelonnassa minulla oli hurjat suunnitelmat oikaista paljon pitempien selkien yli, kuin mitä sittemmin meloin. Meloin 30 km selänylityksien sijasta vain 15 km selkiä (sille, joka ei melo, niin 15 km melontaan menee aikaa noin 2,5-kolme tuntia). Keskustelin Raahelaisen Antti Oravan kanssa ennen retkelle lähtöäni hurjista suunnitelmistani. Antin vinkistä Päätin muuttaa suunnitelmani varovaisemmaksi. Olin nimittäin ajatellut melota Torniosta suoraan kohti Hailuotoa Tornion ja Kemin ja Iin sekä Oulun seudun saaristoa hyväksikäyttäen. Ne tuulet, joita kohtasin tuolla varovaisemmallakin kaavalla, nyt jälkeenpäin sanottuna oli kyllä hyvä, etten lähtenyt oikaisemaan suoraan Hailuotoon. Niissä tuulissa jollakin saarella olisi ollut kyllä mielenkiintoinen seikkailu, sillä kolmantena päivänä lähdöstä, puhkesi niin kova tuuli, että oli pakko vuokrata majoitus.

Pitkää selkää ylittäessä voi nousta sumu, kuten Raahen Antilla oli käynyt vetäessään retkeä Riutunkarilta Hailuodontieltä Varjakkaan. Ja kun sumu nousee ympärille ja rantaan on vielä 10 km, niin on toivottavaa, että sinulla on kansikompassi, mielellään gps, tai kuten minulla on plotteri (tosin toimivuus sumussa ei ole vielä testattu), melontakaverit vieressä ja kenties joku sumutorvikin?.

Melontaohjaaja, retkenvetäjä, raahelaisen Antti Oravan kanssa keskustellessa huomasin hänen mietteissään huolta, miten vähän melojat yleensäkään huomioivat riskejä merellä - tai huomioivat, mutta eivät aina ymmärrä kaikkea. Esimerkiksi keväällä, tai syksyllä merisumu, jota myös merisavuksi sanotaan, saattaa yllättää aivan yhtäkkiä, kuten Suomessa aina kesäisin säämuutokset ovat yllättäviä. Ihmiset tuppaavat vain unohtamaan, että melotessa matkavauhti on se 5 km/h keskimäärin, ja jos melot seuraavaan saareen, tai rantaan, jonne on 10, tai 8, tai vaikkapa vain 7 kilometriä, niin melonta-aikaa sinulla kuluu helposti yli tunti; ja jos sinulla on ryhmä mukana johdettavana, niin aikaa voi kulua vieläkin enemmän.  Kun savu iskee merellä kohdallesi, ryhmä ei välttämättä ole edes kasassa, vaan kymmenien metrien päässä toisistaan. Keväällä merisavu voi iskeä aivan yllättäen, jos merivesi on kylmää ja ilma yhtäkkiä lämpenee. Rannikkoalueilla pilvinen sää voi muuttua yhtäkkiä pilvisestä säästä aivan pilvettömäksi ja kylmän veden höyrytessä merisavua ei voi meloja mitenkään väistää. Ainut toivo on, että kansikompassi on kajakissa kiinni, ja suuntima kohteeseen saatu ennen kohteen peittymistä. Tällöinkin pystyt vain hetken melomaan. Kun sumu sakenee, paras tapa on pysyä paikallaan, aiheuttaa meteliä ja laittaa valot päälle. Toivon, että nämä varusteet ja melontaystäväsi tai vetämäsi melontaihmiset ovat silloin lähettyvilläsi, toivoen samalla että ne paatit ja vilkkaat laivaväylät eivät ole.

Se, että on noin taitava meloja, kursseja käynyt ja kiinnostunut merestä, melontaohjaaja ja paljossa mukana, kuten Antti, ei se ole hänelle tippaakaan noussut hattuun, on hämmästyttävää minusta, mutta ei pienimmässäkään määrin ole huono asia.

lauantai 5. syyskuuta 2015

2015. Huonoin rannikkomelontavuosi kautta aikain.

Hyvää syksyä vain kaikille melojille!

Kuulin vähän uutisia. Tähän asti yksi meloja viidestä matkaan lähteneestä on päässyt Suomen rannikon kokonaan tänä vuonna. Tämä on kuulemma ollut naismeloja. Hyvä naiset! Ja onnittelut suorituksesta jos tätä luet. Hyvä, että Suomesta löytyy sitkeitä menijöitä. Ei varmasti ollut helpoin retki. Mutta niinkuin Jaakko Mäkikylän muistelen kirjoittaneen; "Suomen rannikon melonta on suoritus, ei virkistysretki". Totta, mutta Jaakko, kaikella kunnioituksella, on siinä vähän virkistystäkin - ilta-auringossa merenrannalla päivän melonnan jälkeen brandyhömpsyn kera... kyllä siinä virkistyy.

Itse toivun vieläkin nivuskivusta, joka paheni matkan edetessä. Erityisesti isoissa mainingeissa, jotka löivät kajakin poikittain joutui nivunen koville. Rehellisyyden nimissä en ennen ollut paljoa surffaillut 50 kiloisella lastilla tällaisia poikittaismaininkeja (aallot ja maingit eri suunnista). Ja mitä olin surffaillut ennen tätä matkaa, oli enemmänkin peruskajakilla, ei 50 kilon lastissa olevalla kajakilla. Lisämausteen aiempaan, Pohjanmaalla on paaaljon kiviä ja usein matalaakin. Jatkossa tuota mainingeissa-melontaa pitää uskaltaa tehdä enemmän juuri lastissa olevalla lasikuituisella kajakilla. Nyt kun minulla on oikeasti kokemusta vähän vaikeimmistakin keleistä, on kiinnostavaa ollut lukea artikkeleita aiheesta, joita alan ammattilaiset ja kokeneemmat ovat kirjoittaneet. Kreikassa BCU3-kurssilla tuli koettua mahtavat surffit Aigeian-merellä italialaisella Oasis kajakilla. Oasis on leveä ja vakaa, joten surffiin lähtee helposti ja surffi tuntuu kuin pehmeältä lennolta. Oasis sopii hyvin sellaiselle, joka kaipaa helppoa melomista, eikä ole yhtään kiikkerä.

Hyvä esimerkki noista maininki-artikkeleista löytyy esimerkiksi Natura Vivan sivuilta ja kiitokset kirjoituksista Jose Lahtiselle. Kannattaa käydä lukemassa jos vaikka löydät itsellesi sopivan ja kiinnostavan aiheen, saanet vielä kertausta tai jotakin uuttakin tietoa kenties. Jos olet suht. uusi meloja, tai melonut lähinnä hyvillä keleillä, mutta kovemmilla keleillä melominen kiinnostaa, kannattaa esimerkiksi lukea Jose Lahtisen artikkeli "Merikajakilla surffaaminen". Tämän jälkeen saattaa olla astetta helpompi lähteä aallokkomelonnan kurssille, tai porukassa kokeilemaan surffia.

Linkki Jose Lahtisen merisurffiartikkeliin.

http://www.naturaviva.fi/melontakeskus/artikkelit/melontatekniikka/merikajakilla-surffaaminen/

Linkki Natura Vivan sivulle, josta löytyy oivia melontaan liittyviä artikkeleita.

http://www.naturaviva.fi/melontakeskus/artikkelit/

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Arvosteluja varusteista lisää ..

Melontareissuni alkoi 30.5. Torniosta. Veden lämpötila oli ensimmäisten parin viikon aikana alle 6 C astetta. Ilma saattoi olla usein kuin 0 (nolla) C astetta johtuen kovasta tuulesta. Kova tuuli nostatti aallot usein ainakin sen verran, että kädet kastuivat. Hyvät varusteet olivat siksi tärkeässä roolissa.



DiCAPac WP-i20 vedenpitävä suojapussi iPad suojasi Ipadia matkallani (yllä ylempi kuva). DiCAPacin avulla pystyin pitämään Ipadia kajakin kannella. DiCAPac Toimi hyvin ja piti hyvin kosteuden poissa - Ipadia pystyy käyttämään suojuksen läpi hyvin. Jos merivesi tai sade kasteli suojuksen pinnan, puhalsin liiat vedet pinnasta pois ennen käyttöä. Kerran suojukseen tuli reikä (ehkä tupakasta, kaksi päivää ennen Kokkolaa) ja silloinkin Ipad ei kastunut ja sisusta vain hieman kostui - tämän huomattuani heitin DiCAPacin roskiin ja sen jälkeen Ipad oli Hiko:n ikkunallisessa kuivapussissa (yllä sininen) ja kuivapussi jalkovälissä. Tällöin piti kuitenkin Ipadia käyttääkseni ottaa laite pois pussista, sitten pystyi tutkimaan karttaohjelmaa ja ottaa suuntima. Usein pysähtelinkin jonkin saaren, tai luodon suojaan tutkimaan karttaa. Karttaplotterin antamat suunnat ja matkat ja matka-ajat piti painaa mieleen. Kun sain Welhonpesältä uuden DiCAPacin Kokkolaan ja Hiko:n pussukka vaihtui takas Ipadin omaan suojukseen, aloin pitämään myös DiCAPacia jalkojen välissä melonnan aikana ja uusi tapa oli myös sammuttaa Ipad siksi ajaksi ja säästyi virtaa (tosin tuo uusi Ipad kulutti tosi vähän virtaa ilman sammutustakin, kunhan vain sammutti näytön, mutta näyttö saattaisi mennä päälle melotessa).



Epic Small Mid Wing - Full Carbon, paino 652g.
Melonta kuukauden kestäneellä matkalla sujui kevyellä kuppimelalla ja kesti hyvin kivet ja matalikot ja rantautumiset rannoilla ja työntämiset matalikoilla. Ajatus oli muutenkin löytää kestävä kuppimela moniksi vuosiksi. Melan kulma on säädettävissä ja pituutta voi säädellä myös. Ainut huono puoli keveydessä on, että kovassa tuulessa meinaa lentää käsistä, varsinkin jos pitää köykäisesti yhdellä kädellä kiinni mutta sehän ei ole melan merkistä ja mallista kiinni.



NRS Guide Hansikkaat antavat suojaa rakoilta, hyvän tuntuman ja lämmikettä.
Ihan ehdoton ja paras melontavarusteostos oli nämä sormettomat hansikkaat. Pitivät kädet lämpiminä ja rakot poissa käsistä. Kuivuvat myös aika nopeasti ja helppo irroittaa nopeasti. Tarrautui hyvin melaan. Kokeilin matkalla myös kinesioteippiä ja urheiluteippiä näiden hansikkaiden sijasta. Kinesioteippi on mielestäni turhan hankala käsitellä ja muotoilla varsinkin, jos haluaa keskittyä muuhun kuin teippaamiseen - melominen, leiriytyminen, syöminen. Terävän veitsen kanssa kerran tuli haava, joten se oli sellaista leikkimistä kun oli pikkasen jo väsy. Urheiluteippi oli helppo asentaa sormien ympärille, mutta se ei pysy hikoillessa ja meriveden ja sadeveden kastellessa käsiä (pysyy toki tunteja, mutta ei kymmentä tuntia, eikä ees kaheksaa). Teippien jälkeen palasin yhden päivän teippikokeilun jälkeen NSR hansikkaisiin. Kokeilin matkalla myös Hiko-melarukkasia, mutta melarukkasetkin ovat hankalat varsinkin kovemmissa keleissä ja Ipadia käyttäessäni tai karttaa lukiessani melarukkaset olivat tiellä ja sotkivat myös Ipadin käyttöä sitä koskettaessa. Suosittelen siis sormettomia NSR hansikkaita lämpimästi melonta- ja retkikäyttöön! Aika paljon sanottu vilukissalta, minulla aina kädet kylmät.


Iphone6 puhelintani suojasi matkalla magneettisulkijalla oleva vesitiivis Gooper-kännykkäpussi. Magneettisuljin on todella nopea käyttää, kätevää, jos haluaa valokuvata ja kuvausta varten ottaa puhelin nopeasti pussista pois. Lisäksi kuulokojeen saa nopeasti laitettua pussiin, jos alkaa vaikka vettä satamaan. 

Arvosteluja melonta- ja retkivarusteista lisää tulossa myöhemmin.

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Tuotearvosteluja. Pari aurinkopaneelia ja virtapankkeja.

Vajaan 600 km matkallani 30pv aikana ehti tulla tutuksi ennen matkaani hankkimani varavirta-lähteet ja aurinkopaneelit, joiden avulla ladata virtaa aurinkovoimalla, kun muuta virtaa ei olisi saatavilla ja siten taata aikaa minulle pitää Ipadia päällä suunnistuksessa ja sääennusteiden tarkkailussa. Osa tarvikkeista oli oikein toimivia, ja osalle meinasi tapahtua vesilintuun-lento kesken matkan. Nämä palautteet menevät myös myyjille, tokihan tahdon, tai toivon, että kokemuksistani joku voi ottaa opiksi. Toivottavasti myyjät ottavat palautteet rakentavasti.

Aluksi Seuraavat (kaksi) tarvikkeet eivät sopineet melontakäyttööni, tai joihin en ollut tyytyväinen.


http://www.e-ville.com/fi/3126-suomi-varasto/15496-varavirtapankki-aurinkokennolla-8000mah.html

1. E-ville.comin valikoimista löytyi matkaan roiskeenkestävä aurinkokenno-paneeli, ja laitteessa mukana 8000 mAh virtapankki. Melontakäytössä roikkui pari päivää liiveissäni. Aurinkopaneeli ei tuntunut lataavan lainkaan, vaikka vieressä oli kilpaileva tuote ja  Kilpaileva tuote latasi nopeasti ja tämä roiskeenkestävä oli ollut melontaliiveissäni roikkumassa koko päivän eli selvästi kaksinkertaisesti pitemmän ajan. Se myös latautui verkkovirrassa hitaasti, tämä on tuntumani. Meriolosuhteissa tai yleensäkin erämaaretkellä roiskeenkestävyydellä ei oikein ole merkitystä - parempi olla joko täysin vedenkestävä, tai ei ollenkaan. Laite kuitenkin toimii vieläkin, että siitä plussaa.


http://www.jimms.fi/fi/Product/Show/104958

2. Seuraavaksi Promate Solcase Air. Hintaansa nähden olisin toivonut tehokkaampaa ja selkeämpää toimintaa tältä. Ainakin suojasi Ipadia maissa ollessani. Hankaluutta lisäsi, että tarvitsi erikseen painaa nappia kotelon takaosassa, jotta latauksen sai käynnistymään saadakseni Ipadiin virtaa. Lataus saattoi keskeytyä itsestään, vaikka kotelossa oli erikseen vara-akku mukana (jostakin syystä ipadi latautui vain aurinkokennolla välillä, mietin, etteikö se lataa Solcasen akkua lainkaan kun aurinko paistaa). Oli rasittavaa vahtia koko ajan, toimiiko Solcase-kotelo, vaiko eikö se toimi ja lataako se ipadia, vai eikö se lataa. Solcase kotelossa oli mukana Lightnings-virtajohdot, mikä oli kätevä ominaisuus, mutta ne eivät olleet kovin laadukkaan oloisia, sillä pintakuoret irtoilivat paikoiltaan latauspäistä, ja niitä piti laittaa takaisin paikoilleen. Aurinkoisina päivinä, kun kirjoitin blogia, piti Ipad irroittaa kotelosta kirjoittelun ajaksi (jos avaat kotelon, kuvassa näkyvä aurinkopaneelihan jää ylösalaisin, eli varjoon!) ja tällöin mukana tulevat lyhyet johdot olivat haitaksi. Tilalle ei voinut liittää pitempiä johtoja. Kaiken kaikkiaan hyvä idea, kunhan yksinkertaistettaisiin ko. kotelon toiminta.




Seuraavaksi hyvin toimineet tuotteet,  ja jotka toimivat oikeasti silloin kun tarvitsi. a) Ensimmäisenä Oululaisen Teleputiikin tuotevalikoimaan kuuluva aurinkopaneeli. Se on kooltaan taskupokkarin kokoinen ja toimi aivan moitteetta. Ei ollut mitään nappuloita, joita erikseen painella, vaan johto kiinni tästä aurinkopaneelista vara-akkuun ja vara-akun valosta näki, että lataus oli käynnissä. Tällä latasin usein (ks. alla kohdat b ja c) Supespot 10400 vara-akkuni ja GP vara-akkuni. Superpotilla tai GP:llä sain pidettyä Ipadin latingissa. Lisäksi kätevää, kun voit sulkea 'kannet' kuin kirjan, jolloin kannet suojaavat roiskeelta ja iskuilta paneelia. Kansimateriaali on sellaista, ettei se liu'u kivillä ja metallipinnoilla. Kestävänoloinen ja kevyt tuote. Kesti hyvin kovaakin käsittelyä, kun tungin varusteita kajakkiin, niin tavarat eivät meinaneet mahtua. Tapanani oli tunkea tämä paneeli viimeisenä kannen alle. Ei murtunut ja vääntynyt, vaikka saatoin painella kovastikin. Mukana tuleva latausjohto saisi olla pitempi. Suosittelen tätä tuotetta retkeilykäyttöön, jos ei ole varaa hankkia yli 100€ kalliimpaa aurinkopaneelia!


a) http://www.teleputiikki.fi/puhelimet-ja-tarvikkeet/puhelintarvikkeet/xtorm-power-bank/aurinkopaneelit/xtorm-solar-booster-aurinkopaneeli.html


b) Superspot-vara-akku. Lisäturva matkalla. Latautui tehokkaasti, ja latasi puhelimeni ja Ipadini tehokkaasti.


b) http://cdon.fi/kodin_elektroniikka/superspot/superspot-powerbank-10400-mah-black-p33162308

c) Työnantajaltani saamani 20 vuotta palveluksessa-lahja GP GL301-vara-akku. Latautui tehokkaasti, ja latasi puhelimeni ja Ipadini tehokkaasti. Kuvassa näkyy kaksi usb-lähdettä. Toinen on tarkoitettu Ipadille, ja toinen puhelimelle. Näin Ipad tunnisti ja hyväksyi virtalähteen.

c) http://www.gpbatteries.com/INT/index.php?option=com_k2&view=item&id=347&Itemid=620


Mitä olen seurannut internet-keskusteluissa näiden vara-akkujen kestävyyttä, kun nyt itselläni ei ole paljoa kokemusta (puolitoista vuotta vara-akun omistajana), niin vinkiksi vara-akun ostaville seuraavaa: pidä vara-akut aina jos mahdollista, täydessä latingissa, niin ne säilyvät pitempään. Vara-akut ovat käteviä kotioloissakin, sillä siten voit pitää puhelimesi lähelläsi, eikä tarvitse viedä seinän viereen seinälaturiin puhelinta ja kun puhelin sitten soi, joudut etsimään puhelintasi. Naisilla vara-akku mahtuu hyvin käsilaukkuun, miehillä takin taskuun. Autossa ei tarvitse pitää johtoja. Kotona voit sitten ladata vara-akun siellä, missä normaalisti et tarvitse pistokkeita pitää varattuina.

Pojalleni ostin Samsung-merkkisen vara-akun. Hintaa tuli pikkasen lisää merkistä ja laadusta, mutta lisäetuna siinä on nopeus. Latautuu ja lataa nopeasti.

Keväällä tilasin Kiinasta kolmannenkin aurinkopaneelilla olevan vara-akun ikäänkuin vertailuksi ja kokeeksi. Sen koko piti olla 100 000 mAh ja hinta oli alle 20$. Tuote toimi yhden päivän. Ostopaikka oli Alibaba.com.

Ipadinani toimi retkeni ajan laite Apple iPad Air 2 16Gt Harmaa. Loisto-mobiili-sovelluksen kanssa yhdessä karttanani ja plotterinani pääsin helposti paikasta toiseen etenemään. Loisto-nimisen karttasovelluksen saa ostettua android, ipad laitteisiin ja myös kotitietokoneelle. Hinnat voivat vaihdella. Ipad kulutti virtaa tuskin lainkaan. Eniten virtaa kului, kun laitoin mobiilidatan päälle ja tutkin sääennusteita. Paperikarttoja mukanani oli ainoastaan Leifin antamat Kokkolan ja Pietarsaaren saaristokartat vinkkeineen ja Vaasan infosta tilaamani Vaasan saaristosta kartat. Joka päivä lähtiessä virtapalkki osoitti 100%. Päivän päätteeksi virtapalkki osoitti noin 90%. Loisto-mobiili-sovellus ei tarvinut mobiilidataa toimiakseen lainkaan, mikä oli loistava akkua säästävä seikka.