lauantai 28. marraskuuta 2015

Molpen ranta.

Kuvassa Vaasan saaristossa matkalla kohti Molpen rantaa. 

Olin seurannut ukkospilvinäytelmää edessäni. Hetkeä ennen olin selviytynyt huimista mainingeista ja aallokkoryöpystä kapeassa salmessa. Nyt minua suojaisi mainingeilta etuoikealla näkyvä maasto. Minua odottaisi perillä pitsa, jos vain minua jaksettaisiin odottaa. En ollut yhtään varma, ehdinkö ajoissa. Kaikki riippuisi siitä, mitä kohta tapahtuisi tuolla edessä. 

Puoli tuntia ennen kuvan ottoa uhkasi nousta karsea sumu. Aivan ihmeellinen tilanne. Ensin tuuli kuin vietävä, ja nyt tuntui kuin ilma seisahtuisi. Meloin tunnin silleen, että sumu meni edelläni palttiarallaa kolmen-viiden kilometrin päässä ja minä olin vielä keskellä selkää. Matkaa lähimpään saareen olisi n. viisi kilometriä, ehkä seitsemänkin. Kiihdytin melomistani (ihan kuin ei olisi ollut kovaa jo ennen tätäkin) päästääkseni mahdollisimman lähelle edessä näkyvän saaren suojiin siltä varalta jos sumu tulisikin kohti ja minun päälleni. Minulla olisi aikaa saavuttaa lähimpään saareen noin tunti. Vähän kyllä jännitti, että saanko merisavuisen vastaanoton. Jos saisin sumusavut nyt päälleni, joutuisin melomaan ainakin tunnin sumussa - se ei hirveästi innostanut, sillä veneitä näkyi paahtavan tällä selällä aika kovaakin välillä. Entä toimisiko Ipad ja Loisto-plotterisovellus sumussa. 

Olisinko riittävän näkyvä oranssin lakkini kanssa ja navivaloni kanssa. Navilight on hattuun magneetilla kiinnitettävä valo, yksi tärkeimmistä turvavarusteista melojalla. Sitä ei ole tullut testattua omakohtaisesti sumussa, mutta pitäisi kyllä tehdä minut näkyväksi. Entä ipad ja Loisto, toimiiko gps-yhteys sumussa? En ole kokeillut... vielä. Muutenkin ipadin kanssa toimiessa oikeastaan oli hyvä, kun Kokkolan tienoilla edelliseen suojukseen tuli reikä. Minun oli vähän niinkuin pakko oppia vaihtoehtoinen tapa säilyttää ipad melotessani. Silloin opin, että ipadin ei tarvitsekaan olla jatkuvasti päällä, vaan että sammutan sen kartta- ja suuntatutkinnan jälkeen ja panen jalkojeni väliin pressun alle sen sijaan, että pitäisin laitetta kannella. Tästä on hyvää se, että ipad suojuksineen ei kastu, joten sitä on helpompi käyttää silloin, kun sitä tarvitsee. Ihan turhaa oikeastaan sen olla kannella, kun ipadsuojus pitää saada kuivaksi ennen käyttöä. Loistosovelluksen kartassa kun on jostakin syystä paljonkin yksityiskohtia, niin turhat haitat pois! Tosin kovassa tuulessa ei aina viitsi avata melonta-aukon pressua. Valintakysymys tällöin!

Kansikompassi oli jäänyt asentamatta tällä kertaa. Tuulen noustua sumu hälveni ja aurinkokin pilkahti pelastamaan loppuiltani. Ihmeellistä. Miten kaunis onkaan Vaasan saaristo!

Kuvassa harvinaisen tyyni keli. Aamupäivällä oli ollut kova vastatuuli. Päivällä satoi ja tuuli. Iltapäivällä tuuli kovasti ja nyt illalla pääsin melomaan suojassa. Olin väsynyt, poikkikatki, hiestä märkä, vaatteet olivat märät kuivapuvun alla - kuten aina. Kuitenkin tiedossa oli pitsaa, jonka kuvan ottaja toi minulle rantaan! Sitä tunnelmaa ja kiitollisuutta ei voi sanoin kuvata.

Kiitos Katjalle kuvasta!

Ylitysneuvoja | Suomen Retkimelojat ry                               Finlands Långfärdspaddlare rf

Retkimelojien sivulta kannattaa lukasta Petri Sutisen kirjoittama teksti pitkien selkien ylityksestä. Tämä teksti on ollut alkuydin minun yksinmelonnallani, se auttoi minua kajakin valinnassa ja se teksti auttoi myös minua uskaltautumaan pidemmille retkille (vielä muutama vuosi sitten hädin tuskin uskalsin Sipoonrannasta yksinmelota kymmentä kilometria pitemmälle!).

Teksti Petrin kirjoitukseen --->>

Ylitysneuvoja | Suomen Retkimelojat ry                               Finlands Långfärdspaddlare rf

Pitää uskaltaa olla nöyrä luonnon edessä, tuntea omat kykynsä, eikä olla jääräpää, mutta ennen sitä kaikkein tärkein on se kajakki, millä melot. Vetämilläni retkillä olen aina myös katsonut, millä kukin meloo. Kun kajakin tasapaino on kunnossa, olet retken vetäjänä lisännyt turvallisuutta roimasti, ja samalla kaikki ovat tyytyväisiä!

Esimerkki

Hyvä esimerkki on kajakki Star 570. Se on hyvin kiikkerä kajakki tyhjänä. Mutta kun laitat pohjalle 20 kg lyijypuntteja, tulee tästä kajakista mitä mukavin melottava, ja kulkee kuin juna. Tämä on hyvä esimerkki siitä, että painoa lisäämällä kajakin pohjalle lisätään melontamukavuutta. Okei kajakista tulee toki raskaampi melottava, mutta pysyt ainakin helpommin pystyssä keskellä selkää!

Esimerkki

Toisaalta treenikajakiksi kiikkerä kajakki sopii mainiosti. Esimerkiksi olen siskoni ja veljeni sekä poikani pannut kiikkerään kilpakajakkiin - kaikilla oli ensimmäinen melontakokemus tuossa kajakissa. Voin hyvällä omatunnolla sanoa, että he oppivat alatuen (ja ylätuenkin) kerrasta. Melonnan peruskurssilla olen käyttänyt Brian Gibbonsilta, vetäjä BCU3 -kurssilta, oppimaani tapaa opettaa alatuki. Viedään kokelaat rantaan, ohjaaja nousee veteen seisomaan ja yhtä kokelasta kerrallaan yritetään töniä kokelasta kaatumaan tönimällä takaapäin. Tönäisy tulee kokelaalle yllätyksenä joten Kokelaan on tällöin pakko käyttää alatukea. Kun kokelas kaatuu, hän käyttää ylätukea, jos osaa ja nousee ylös itse. Pääpointti ei ole kaatuminen, vaan se, että kokelas ymmärtää, mitä on alatuki ja oppii käyttämään sitä. Hyvä ja yksinkertainen harjoitus kokeneillekin!

Esimerkki:

Viime kesän rannikkomelonnassa minulla oli hurjat suunnitelmat oikaista paljon pitempien selkien yli, kuin mitä sittemmin meloin. Meloin 30 km selänylityksien sijasta vain 15 km selkiä (sille, joka ei melo, niin 15 km melontaan menee aikaa noin 2,5-kolme tuntia). Keskustelin Raahelaisen Antti Oravan kanssa ennen retkelle lähtöäni hurjista suunnitelmistani. Antin vinkistä Päätin muuttaa suunnitelmani varovaisemmaksi. Olin nimittäin ajatellut melota Torniosta suoraan kohti Hailuotoa Tornion ja Kemin ja Iin sekä Oulun seudun saaristoa hyväksikäyttäen. Ne tuulet, joita kohtasin tuolla varovaisemmallakin kaavalla, nyt jälkeenpäin sanottuna oli kyllä hyvä, etten lähtenyt oikaisemaan suoraan Hailuotoon. Niissä tuulissa jollakin saarella olisi ollut kyllä mielenkiintoinen seikkailu, sillä kolmantena päivänä lähdöstä, puhkesi niin kova tuuli, että oli pakko vuokrata majoitus.

Pitkää selkää ylittäessä voi nousta sumu, kuten Raahen Antilla oli käynyt vetäessään retkeä Riutunkarilta Hailuodontieltä Varjakkaan. Ja kun sumu nousee ympärille ja rantaan on vielä 10 km, niin on toivottavaa, että sinulla on kansikompassi, mielellään gps, tai kuten minulla on plotteri (tosin toimivuus sumussa ei ole vielä testattu), melontakaverit vieressä ja kenties joku sumutorvikin?.

Melontaohjaaja, retkenvetäjä, raahelaisen Antti Oravan kanssa keskustellessa huomasin hänen mietteissään huolta, miten vähän melojat yleensäkään huomioivat riskejä merellä - tai huomioivat, mutta eivät aina ymmärrä kaikkea. Esimerkiksi keväällä, tai syksyllä merisumu, jota myös merisavuksi sanotaan, saattaa yllättää aivan yhtäkkiä, kuten Suomessa aina kesäisin säämuutokset ovat yllättäviä. Ihmiset tuppaavat vain unohtamaan, että melotessa matkavauhti on se 5 km/h keskimäärin, ja jos melot seuraavaan saareen, tai rantaan, jonne on 10, tai 8, tai vaikkapa vain 7 kilometriä, niin melonta-aikaa sinulla kuluu helposti yli tunti; ja jos sinulla on ryhmä mukana johdettavana, niin aikaa voi kulua vieläkin enemmän.  Kun savu iskee merellä kohdallesi, ryhmä ei välttämättä ole edes kasassa, vaan kymmenien metrien päässä toisistaan. Keväällä merisavu voi iskeä aivan yllättäen, jos merivesi on kylmää ja ilma yhtäkkiä lämpenee. Rannikkoalueilla pilvinen sää voi muuttua yhtäkkiä pilvisestä säästä aivan pilvettömäksi ja kylmän veden höyrytessä merisavua ei voi meloja mitenkään väistää. Ainut toivo on, että kansikompassi on kajakissa kiinni, ja suuntima kohteeseen saatu ennen kohteen peittymistä. Tällöinkin pystyt vain hetken melomaan. Kun sumu sakenee, paras tapa on pysyä paikallaan, aiheuttaa meteliä ja laittaa valot päälle. Toivon, että nämä varusteet ja melontaystäväsi tai vetämäsi melontaihmiset ovat silloin lähettyvilläsi, toivoen samalla että ne paatit ja vilkkaat laivaväylät eivät ole.

Se, että on noin taitava meloja, kursseja käynyt ja kiinnostunut merestä, melontaohjaaja ja paljossa mukana, kuten Antti, ei se ole hänelle tippaakaan noussut hattuun, on hämmästyttävää minusta, mutta ei pienimmässäkään määrin ole huono asia.

lauantai 5. syyskuuta 2015

2015. Huonoin rannikkomelontavuosi kautta aikain.

Hyvää syksyä vain kaikille melojille!

Kuulin vähän uutisia. Tähän asti yksi meloja viidestä matkaan lähteneestä on päässyt Suomen rannikon kokonaan tänä vuonna. Tämä on kuulemma ollut naismeloja. Hyvä naiset! Ja onnittelut suorituksesta jos tätä luet. Hyvä, että Suomesta löytyy sitkeitä menijöitä. Ei varmasti ollut helpoin retki. Mutta niinkuin Jaakko Mäkikylän muistelen kirjoittaneen; "Suomen rannikon melonta on suoritus, ei virkistysretki". Totta, mutta Jaakko, kaikella kunnioituksella, on siinä vähän virkistystäkin - ilta-auringossa merenrannalla päivän melonnan jälkeen brandyhömpsyn kera... kyllä siinä virkistyy.

Itse toivun vieläkin nivuskivusta, joka paheni matkan edetessä. Erityisesti isoissa mainingeissa, jotka löivät kajakin poikittain joutui nivunen koville. Rehellisyyden nimissä en ennen ollut paljoa surffaillut 50 kiloisella lastilla tällaisia poikittaismaininkeja (aallot ja maingit eri suunnista). Ja mitä olin surffaillut ennen tätä matkaa, oli enemmänkin peruskajakilla, ei 50 kilon lastissa olevalla kajakilla. Lisämausteen aiempaan, Pohjanmaalla on paaaljon kiviä ja usein matalaakin. Jatkossa tuota mainingeissa-melontaa pitää uskaltaa tehdä enemmän juuri lastissa olevalla lasikuituisella kajakilla. Nyt kun minulla on oikeasti kokemusta vähän vaikeimmistakin keleistä, on kiinnostavaa ollut lukea artikkeleita aiheesta, joita alan ammattilaiset ja kokeneemmat ovat kirjoittaneet. Kreikassa BCU3-kurssilla tuli koettua mahtavat surffit Aigeian-merellä italialaisella Oasis kajakilla. Oasis on leveä ja vakaa, joten surffiin lähtee helposti ja surffi tuntuu kuin pehmeältä lennolta. Oasis sopii hyvin sellaiselle, joka kaipaa helppoa melomista, eikä ole yhtään kiikkerä.

Hyvä esimerkki noista maininki-artikkeleista löytyy esimerkiksi Natura Vivan sivuilta ja kiitokset kirjoituksista Jose Lahtiselle. Kannattaa käydä lukemassa jos vaikka löydät itsellesi sopivan ja kiinnostavan aiheen, saanet vielä kertausta tai jotakin uuttakin tietoa kenties. Jos olet suht. uusi meloja, tai melonut lähinnä hyvillä keleillä, mutta kovemmilla keleillä melominen kiinnostaa, kannattaa esimerkiksi lukea Jose Lahtisen artikkeli "Merikajakilla surffaaminen". Tämän jälkeen saattaa olla astetta helpompi lähteä aallokkomelonnan kurssille, tai porukassa kokeilemaan surffia.

Linkki Jose Lahtisen merisurffiartikkeliin.

http://www.naturaviva.fi/melontakeskus/artikkelit/melontatekniikka/merikajakilla-surffaaminen/

Linkki Natura Vivan sivulle, josta löytyy oivia melontaan liittyviä artikkeleita.

http://www.naturaviva.fi/melontakeskus/artikkelit/

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Arvosteluja varusteista lisää ..

Melontareissuni alkoi 30.5. Torniosta. Veden lämpötila oli ensimmäisten parin viikon aikana alle 6 C astetta. Ilma saattoi olla usein kuin 0 (nolla) C astetta johtuen kovasta tuulesta. Kova tuuli nostatti aallot usein ainakin sen verran, että kädet kastuivat. Hyvät varusteet olivat siksi tärkeässä roolissa.



DiCAPac WP-i20 vedenpitävä suojapussi iPad suojasi Ipadia matkallani (yllä ylempi kuva). DiCAPacin avulla pystyin pitämään Ipadia kajakin kannella. DiCAPac Toimi hyvin ja piti hyvin kosteuden poissa - Ipadia pystyy käyttämään suojuksen läpi hyvin. Jos merivesi tai sade kasteli suojuksen pinnan, puhalsin liiat vedet pinnasta pois ennen käyttöä. Kerran suojukseen tuli reikä (ehkä tupakasta, kaksi päivää ennen Kokkolaa) ja silloinkin Ipad ei kastunut ja sisusta vain hieman kostui - tämän huomattuani heitin DiCAPacin roskiin ja sen jälkeen Ipad oli Hiko:n ikkunallisessa kuivapussissa (yllä sininen) ja kuivapussi jalkovälissä. Tällöin piti kuitenkin Ipadia käyttääkseni ottaa laite pois pussista, sitten pystyi tutkimaan karttaohjelmaa ja ottaa suuntima. Usein pysähtelinkin jonkin saaren, tai luodon suojaan tutkimaan karttaa. Karttaplotterin antamat suunnat ja matkat ja matka-ajat piti painaa mieleen. Kun sain Welhonpesältä uuden DiCAPacin Kokkolaan ja Hiko:n pussukka vaihtui takas Ipadin omaan suojukseen, aloin pitämään myös DiCAPacia jalkojen välissä melonnan aikana ja uusi tapa oli myös sammuttaa Ipad siksi ajaksi ja säästyi virtaa (tosin tuo uusi Ipad kulutti tosi vähän virtaa ilman sammutustakin, kunhan vain sammutti näytön, mutta näyttö saattaisi mennä päälle melotessa).



Epic Small Mid Wing - Full Carbon, paino 652g.
Melonta kuukauden kestäneellä matkalla sujui kevyellä kuppimelalla ja kesti hyvin kivet ja matalikot ja rantautumiset rannoilla ja työntämiset matalikoilla. Ajatus oli muutenkin löytää kestävä kuppimela moniksi vuosiksi. Melan kulma on säädettävissä ja pituutta voi säädellä myös. Ainut huono puoli keveydessä on, että kovassa tuulessa meinaa lentää käsistä, varsinkin jos pitää köykäisesti yhdellä kädellä kiinni mutta sehän ei ole melan merkistä ja mallista kiinni.



NRS Guide Hansikkaat antavat suojaa rakoilta, hyvän tuntuman ja lämmikettä.
Ihan ehdoton ja paras melontavarusteostos oli nämä sormettomat hansikkaat. Pitivät kädet lämpiminä ja rakot poissa käsistä. Kuivuvat myös aika nopeasti ja helppo irroittaa nopeasti. Tarrautui hyvin melaan. Kokeilin matkalla myös kinesioteippiä ja urheiluteippiä näiden hansikkaiden sijasta. Kinesioteippi on mielestäni turhan hankala käsitellä ja muotoilla varsinkin, jos haluaa keskittyä muuhun kuin teippaamiseen - melominen, leiriytyminen, syöminen. Terävän veitsen kanssa kerran tuli haava, joten se oli sellaista leikkimistä kun oli pikkasen jo väsy. Urheiluteippi oli helppo asentaa sormien ympärille, mutta se ei pysy hikoillessa ja meriveden ja sadeveden kastellessa käsiä (pysyy toki tunteja, mutta ei kymmentä tuntia, eikä ees kaheksaa). Teippien jälkeen palasin yhden päivän teippikokeilun jälkeen NSR hansikkaisiin. Kokeilin matkalla myös Hiko-melarukkasia, mutta melarukkasetkin ovat hankalat varsinkin kovemmissa keleissä ja Ipadia käyttäessäni tai karttaa lukiessani melarukkaset olivat tiellä ja sotkivat myös Ipadin käyttöä sitä koskettaessa. Suosittelen siis sormettomia NSR hansikkaita lämpimästi melonta- ja retkikäyttöön! Aika paljon sanottu vilukissalta, minulla aina kädet kylmät.


Iphone6 puhelintani suojasi matkalla magneettisulkijalla oleva vesitiivis Gooper-kännykkäpussi. Magneettisuljin on todella nopea käyttää, kätevää, jos haluaa valokuvata ja kuvausta varten ottaa puhelin nopeasti pussista pois. Lisäksi kuulokojeen saa nopeasti laitettua pussiin, jos alkaa vaikka vettä satamaan. 

Arvosteluja melonta- ja retkivarusteista lisää tulossa myöhemmin.

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Tuotearvosteluja. Pari aurinkopaneelia ja virtapankkeja.

Vajaan 600 km matkallani 30pv aikana ehti tulla tutuksi ennen matkaani hankkimani varavirta-lähteet ja aurinkopaneelit, joiden avulla ladata virtaa aurinkovoimalla, kun muuta virtaa ei olisi saatavilla ja siten taata aikaa minulle pitää Ipadia päällä suunnistuksessa ja sääennusteiden tarkkailussa. Osa tarvikkeista oli oikein toimivia, ja osalle meinasi tapahtua vesilintuun-lento kesken matkan. Nämä palautteet menevät myös myyjille, tokihan tahdon, tai toivon, että kokemuksistani joku voi ottaa opiksi. Toivottavasti myyjät ottavat palautteet rakentavasti.

Aluksi Seuraavat (kaksi) tarvikkeet eivät sopineet melontakäyttööni, tai joihin en ollut tyytyväinen.


http://www.e-ville.com/fi/3126-suomi-varasto/15496-varavirtapankki-aurinkokennolla-8000mah.html

1. E-ville.comin valikoimista löytyi matkaan roiskeenkestävä aurinkokenno-paneeli, ja laitteessa mukana 8000 mAh virtapankki. Melontakäytössä roikkui pari päivää liiveissäni. Aurinkopaneeli ei tuntunut lataavan lainkaan, vaikka vieressä oli kilpaileva tuote ja  Kilpaileva tuote latasi nopeasti ja tämä roiskeenkestävä oli ollut melontaliiveissäni roikkumassa koko päivän eli selvästi kaksinkertaisesti pitemmän ajan. Se myös latautui verkkovirrassa hitaasti, tämä on tuntumani. Meriolosuhteissa tai yleensäkin erämaaretkellä roiskeenkestävyydellä ei oikein ole merkitystä - parempi olla joko täysin vedenkestävä, tai ei ollenkaan. Laite kuitenkin toimii vieläkin, että siitä plussaa.


http://www.jimms.fi/fi/Product/Show/104958

2. Seuraavaksi Promate Solcase Air. Hintaansa nähden olisin toivonut tehokkaampaa ja selkeämpää toimintaa tältä. Ainakin suojasi Ipadia maissa ollessani. Hankaluutta lisäsi, että tarvitsi erikseen painaa nappia kotelon takaosassa, jotta latauksen sai käynnistymään saadakseni Ipadiin virtaa. Lataus saattoi keskeytyä itsestään, vaikka kotelossa oli erikseen vara-akku mukana (jostakin syystä ipadi latautui vain aurinkokennolla välillä, mietin, etteikö se lataa Solcasen akkua lainkaan kun aurinko paistaa). Oli rasittavaa vahtia koko ajan, toimiiko Solcase-kotelo, vaiko eikö se toimi ja lataako se ipadia, vai eikö se lataa. Solcase kotelossa oli mukana Lightnings-virtajohdot, mikä oli kätevä ominaisuus, mutta ne eivät olleet kovin laadukkaan oloisia, sillä pintakuoret irtoilivat paikoiltaan latauspäistä, ja niitä piti laittaa takaisin paikoilleen. Aurinkoisina päivinä, kun kirjoitin blogia, piti Ipad irroittaa kotelosta kirjoittelun ajaksi (jos avaat kotelon, kuvassa näkyvä aurinkopaneelihan jää ylösalaisin, eli varjoon!) ja tällöin mukana tulevat lyhyet johdot olivat haitaksi. Tilalle ei voinut liittää pitempiä johtoja. Kaiken kaikkiaan hyvä idea, kunhan yksinkertaistettaisiin ko. kotelon toiminta.




Seuraavaksi hyvin toimineet tuotteet,  ja jotka toimivat oikeasti silloin kun tarvitsi. a) Ensimmäisenä Oululaisen Teleputiikin tuotevalikoimaan kuuluva aurinkopaneeli. Se on kooltaan taskupokkarin kokoinen ja toimi aivan moitteetta. Ei ollut mitään nappuloita, joita erikseen painella, vaan johto kiinni tästä aurinkopaneelista vara-akkuun ja vara-akun valosta näki, että lataus oli käynnissä. Tällä latasin usein (ks. alla kohdat b ja c) Supespot 10400 vara-akkuni ja GP vara-akkuni. Superpotilla tai GP:llä sain pidettyä Ipadin latingissa. Lisäksi kätevää, kun voit sulkea 'kannet' kuin kirjan, jolloin kannet suojaavat roiskeelta ja iskuilta paneelia. Kansimateriaali on sellaista, ettei se liu'u kivillä ja metallipinnoilla. Kestävänoloinen ja kevyt tuote. Kesti hyvin kovaakin käsittelyä, kun tungin varusteita kajakkiin, niin tavarat eivät meinaneet mahtua. Tapanani oli tunkea tämä paneeli viimeisenä kannen alle. Ei murtunut ja vääntynyt, vaikka saatoin painella kovastikin. Mukana tuleva latausjohto saisi olla pitempi. Suosittelen tätä tuotetta retkeilykäyttöön, jos ei ole varaa hankkia yli 100€ kalliimpaa aurinkopaneelia!


a) http://www.teleputiikki.fi/puhelimet-ja-tarvikkeet/puhelintarvikkeet/xtorm-power-bank/aurinkopaneelit/xtorm-solar-booster-aurinkopaneeli.html


b) Superspot-vara-akku. Lisäturva matkalla. Latautui tehokkaasti, ja latasi puhelimeni ja Ipadini tehokkaasti.


b) http://cdon.fi/kodin_elektroniikka/superspot/superspot-powerbank-10400-mah-black-p33162308

c) Työnantajaltani saamani 20 vuotta palveluksessa-lahja GP GL301-vara-akku. Latautui tehokkaasti, ja latasi puhelimeni ja Ipadini tehokkaasti. Kuvassa näkyy kaksi usb-lähdettä. Toinen on tarkoitettu Ipadille, ja toinen puhelimelle. Näin Ipad tunnisti ja hyväksyi virtalähteen.

c) http://www.gpbatteries.com/INT/index.php?option=com_k2&view=item&id=347&Itemid=620


Mitä olen seurannut internet-keskusteluissa näiden vara-akkujen kestävyyttä, kun nyt itselläni ei ole paljoa kokemusta (puolitoista vuotta vara-akun omistajana), niin vinkiksi vara-akun ostaville seuraavaa: pidä vara-akut aina jos mahdollista, täydessä latingissa, niin ne säilyvät pitempään. Vara-akut ovat käteviä kotioloissakin, sillä siten voit pitää puhelimesi lähelläsi, eikä tarvitse viedä seinän viereen seinälaturiin puhelinta ja kun puhelin sitten soi, joudut etsimään puhelintasi. Naisilla vara-akku mahtuu hyvin käsilaukkuun, miehillä takin taskuun. Autossa ei tarvitse pitää johtoja. Kotona voit sitten ladata vara-akun siellä, missä normaalisti et tarvitse pistokkeita pitää varattuina.

Pojalleni ostin Samsung-merkkisen vara-akun. Hintaa tuli pikkasen lisää merkistä ja laadusta, mutta lisäetuna siinä on nopeus. Latautuu ja lataa nopeasti.

Keväällä tilasin Kiinasta kolmannenkin aurinkopaneelilla olevan vara-akun ikäänkuin vertailuksi ja kokeeksi. Sen koko piti olla 100 000 mAh ja hinta oli alle 20$. Tuote toimi yhden päivän. Ostopaikka oli Alibaba.com.

Ipadinani toimi retkeni ajan laite Apple iPad Air 2 16Gt Harmaa. Loisto-mobiili-sovelluksen kanssa yhdessä karttanani ja plotterinani pääsin helposti paikasta toiseen etenemään. Loisto-nimisen karttasovelluksen saa ostettua android, ipad laitteisiin ja myös kotitietokoneelle. Hinnat voivat vaihdella. Ipad kulutti virtaa tuskin lainkaan. Eniten virtaa kului, kun laitoin mobiilidatan päälle ja tutkin sääennusteita. Paperikarttoja mukanani oli ainoastaan Leifin antamat Kokkolan ja Pietarsaaren saaristokartat vinkkeineen ja Vaasan infosta tilaamani Vaasan saaristosta kartat. Joka päivä lähtiessä virtapalkki osoitti 100%. Päivän päätteeksi virtapalkki osoitti noin 90%. Loisto-mobiili-sovellus ei tarvinut mobiilidataa toimiakseen lainkaan, mikä oli loistava akkua säästävä seikka.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Aurinko polttaa..

Aurinko jätti jälkensä kasvoilleni vaikka käytin hattua. Poski, ylähuuli ja korva olivat kovilla.

Oikea nivunen ja johtopäätös.

Eilen pääsin lähtemään saarelta n. Kl. 18:30. Tai itseasiassa saaren emäntä tuli sanomaan, että herran on aika lähteä. Nyökkäsin. En alkanut väittelemään. Pariskunta supisivat keskenään jotakin. Mies oli vaikeana, mutta ystävällinen minua kohtaan. Olimme juuri keskustelleet pitkään kaikenlaista. Mies oli 100 lehmäisen lihakarjatilan isäntä ja saari oli hänen sukunsa perintöä. Tuulen suunta oli nyt muuttunut. Se ei ollut enää pohjoisesta/luoteesta vaan koillistuulta, mikä oli huomattavasti parempi tilanteeni kannalta. Onhan Suomen manner hieman lähempänä, kuin Ruotsin manner. Isäntä sanoi seuraavansa jälkeeni että pääsisin selällä olevan toisen saaren suojaan. Kiitin, Jätin hyvästit ja toivotin hyvää kesää ehdottaen että kokeilkaa joskus melomista. Hän sanoi juu, mutta hieman rauhallisempana päivänä. Hymyilimme. 

Aallokkoa oli siltikin vielä aivan riittävästi. Melotessani seuraavan saaren luokse aallot kasvoivat ja kajakki veivasi milloin oikealle ja milloin vasemmalle. Lisäksi kivet ennen tuota saarta tekivät oman mausteensa. Kiviä riittää ja on riittänyt matkallani. Kiviin ei viitsisi osua evä alhaalla. Evä kuitenkin vakauttaa menoa ja auttaa pitämään suunnan melotessa varsinkin kun kajakkini oli täydessä lastissa. Olin toissapäivänä saanut Katjalta vesitäydennyksen. Kaikki vesileilit olivat taas käytössä. Kajakki oli taas raskaampi käsitellä ja ui syvällä. Teki kipeetä oikealle nivuselle käsitellä kajakkia. Viime syksynä alkanut luupiikki vasemmassa jalassani oli sen sijaan parantunut. Luupiikki parantuu venyttelemällä kantapäätä ja melominenhan juurikin venyttää sitä, kun pidät jalkasi tukitapilla on kantapää jatkuvassa venytysasennossa. Mutta talven mittaan linkuttelu kipeällä kantapäällä aiheutti ajan mittaan toisen vaivan, se kipeä oikea nivunen. Tämä on ollut lähtötilanne. Kevään koemelonnoissa nivunen ei haitannut lenkkejä, ei tietenkään kun Meloin lenkit kevyellä kajakilla ja hyvässä Sipoon saariston suojassa.

Nyt meloin tuon saaren ohitse ja huomasin kartalta suntin, joenomainen väylä. Otin kompassisuunnan kohti paikkaa, jossa suntin suun pitäisi olla. Hieman joutui poikittaisessa aallokossamelomaan, ja etsiskelemään oikeaa kohtaa. Suntissa oli joutsenen poikaset vasemmalla, joten Meloin oikeaa reunaa (iPad muuttaa isoksi kirjaimiksi nuo meloa sanat). Vesi oli matalaa, nostin evän ylös. Sitten juutuin hiekkapohjaan. Ja tässäkö ne veneetkin kulkevat? Ajattelin. Peruutus ja keskemmälle ja taas juutuin. Ei auttanut ko mennä ihan vasemmalle suntin reunaan ja siellähän se venesyväys oli ajaen samalla kolmea joutsenen poikasta takaa. Virta työnsiminua eteenpäin. Kuulin kuinka niiden emo kutsui poikasia.  Yksi palaisikin emonsa luokse, mutta yksi ui eteenpäin ja kolmas yritti heinikon suojaan, mutta ei päässyt sillä heinikko oli tiheää. Se oli tupakkatauon paikka. Odotin, että poikaset pääsevät uimaan alta pois kun suntti loppui ja väylä leveni lahdeksi.

Lahden jälkeen aukeni taas aava. Oli ihan pientä myötätuulta rannan suojassa. Mukavaa menoa. Tämmöistä kun saisi meloa koko matkan, mutta... Tätä selkää olisi melottava noin puolitoista tuntia. Aallot kasvoivat. Suunta suoraan 180 eli etelään kohden. Kolme saarta suojaisi menoani, joitakin luotojakin ja kiviä pitkin matkalla, missä röykkiöittäin ja missä yksikseen näkyi kolmio, neliö tai pyöreä kivi. Kun saarten suoja loppui ja olin pitemmällä selällä, aallot kasvoivat. Se koillistuuli, samalla mainingit tulivat luoteesta. Vänkä tunne. Toinen heijaa toiseen suuntaan, toinen toiseen. Sitten lähestyin niemenkärkeä, aallot kasvoivat ja niemen kärjessä olevat kivetkin näkyivät paremmin. Päätin kiertää ne. Vedenalaisia kareja näkyi paljon, madaltuva vesi kohotti taas laineita. Niemen taakse kun pääsen, olen suojassa, ajattelin. Jaksa nyt vielä Teme vartti. Nivunen, koita kestää. Sain väistettyä kivet. Nostin lähellä niemeä evän ylös ja annoin mennä. Sitten näin kiven suoraan edessäni. Oikea lapa alas, koitin kääntää ja meloa alta pois. Hiuksen hienosti ohitse. Ihme, se kääntyi! Niemen jälkeen sain rauhoittua. Matkaa Öskatanin kalasatamaan Närpiöön olisi vielä vartin melonta. Koita vielä jaksaa. 

Rannikkoa olen nähnyt noin 575 kilometriä. Vapaassa Suomen maassa se on ollut mahtavaa. Vesi on puhdasta ja ilma raikasta. Ihmiset mitä ystävällisimpiä, paitsi yksi, ja rannikolla paljon mökkejä, saunoja ja satamia, joihin käydä yöksi. Eilenkin olisi ollut mahdollisuus saunoa Närpiön vanhalla luotsiasemalla, mutta sinne en uskaltanut mennä kelin vuoksi. Saaren rouvakiukkusen  isäntä kertoi, että kesälauantaisin siellä olisi sauna lämmin.

Nyt rannikon saariston suoja loppuisi. Seuraava saaristo olisi Uuden Kaupungin tienoilla. Olen tehnyt päätöksen jättää retkeni tällä kertaa tähän. Jatkaisin rannikkoa vielä joku päivä, mutta nyt en uskalla mitenkään ottaa riskiä jatkaa matkaa kipeän nivuseni takia. Jos säät ovat tällaisia, en halua ajatella tilannetta olla yksin jossain hemmetin selällä ja mitään et voisi tehdä. Unelmani nähdä Suomen kaunista rannikkoa on täyttynyt. Vaikka en saakaan sinivalkoista nauhaa, olen todistanut ja nähnyt että Suomi ja Suomen rannikko on kaunis ja muisto minulle aina sinivalkoinen.

Niille tiedoksi, jotka olen tavannut tämän retkeni aikana. Todistitte ei-yksinäiselle, mutta yksinmelovalle, että Suomesta ja Suomen rannikolta vesien ääreltä löytyy mitä mahtavimpia ja ystävällisimpiä ihmisiä. Halunne auttaa ja vilpittömyytenne tekivät suuren ja lähtemättömän vaikutuksen sydämeeni. Juuri sellainen haluaisin itsekin olevani - Tekeväni niin, kuin toivoisin itseäni kohdeltavan. Niinkuin se kymmenes käsky raamatussa. Elämä jatkuu, parempana, siitä kiitos Teille!


lauantai 11. heinäkuuta 2015

Pelko

Työkaverini kysyi kesäkuussa, kävikö minulla kertaakaan mielessä keskeyttää. Vastasin, etten luopunut toivosta. Mutta kyllä pelotti lähteä matkaan, ja kun pelotti, en lähtenyt. En myöskään lopettanut mutta  Lähellä oli. Kesäkuu oli hyvin kylmä. Siskoni kyllä oli hyvä motivoimaan kun kannusti lähtemään matkaan vaahtopäiden sekaan. Kauhean lämmin ei ole heinäkuukaan ollakseen normiheinäkuu Suomessa. Sen tuntee vilukissa nahoissaan. 

Nyt kyllä suoraan sanoen ketuttaa. Näen meren vaahtopäisen, jossa aallot kulkevat nopeaan saaren ohitse, jossa olen. Mietin, olenko pelkuri. Lähtisikö joku toinen tuohon soppaan? Tuulee niin et hyvä kun pystyssä pysyy ilman että seisot tukevasti. Mikä on sinun kipurajasi? Onko minulla jokin lukko, joka estää lähtemästä? Kauhee masennus iski. Suoraan sanoen tekee mieli lyödä hanskat tiskiin - soittaa Ollille, nyt on Force majeure-tilanne. Tuu hakeen. 

Edelleen isot rispektit rannikon läpi melonneille. Olen lukenut monenlaisia tarinoita. Ensimmäinen tarina oli Sutisen kertomus Norjan ja Ruotsin rannikosta. Jaakko meloi jopa inkkarityyppisellä kanootilla. Huhhuh. Täällä sen tajuaa todellisuuden. Ei tämä mitään idyllistä jokimelontaa ole. Pekka meloi 30 päivässä, mikä on kova suoritus. Ennätys lienee 28 pv? Eräskin meloi rannikon kesänä, jolloin oli koleaa ja märkää. Sekin on aika hurja temppu. Tosin tämä ei tainnut olla yksin liikkeellä.

Matka tyssäsi Bolten-saarelle.

Pääsin lähtemään Blaknäsin rannasta ihmeen ajoissa. Olin kl. 10 vedessä. Aamutorkulta se on paljon. Olo oli alakuloinen, yksinäinen ja koitin vaan iloita, sillä aurinko paistoi heti aamusta. Tänään olisi lämpimämpi päivä, mutta tiesin kovan tuulen varoituksesta. Tuuliennuste lupasi sentään myötäistä. Pääsin tuulesta huolimatta etenemään pari tuntia pitkälti Närpiön saariston suojien ansiosta. Sain hyviä neuvoja paikallisilta, jotka olivat tulleet kolistelemaan telttani juureen kl8. Eivät tietenkään puhuneet sanaakaan Suomea. Sain kuitenkin kysyttyä reittivinkit parin suntin kautta. Matkalla alkoi pian tulla tosi lämmin. Nousin rantaan ja vaihdoin kuivapuvun anorakkiin ja verkkarit saivat vielä olla jalassa. Matka jatkui kunnes Sitten suoja loppui. Koin sellaista vauhtia etten ikinä ole päässyt kuin virtaavassa joessa. Kovin kauaa en viihtynyt tuulessa ja menossa maininkien vyörytessä kajakkini yli. Pääsin Buten-saaren suojiin ja rantauduin laiturin viereen. Ketään ei näkynyt paikalla kysyäkseni lupaa levähtää ja syödä.

Istuin laiturin lähistöllä kivellä katsellen tuulista merta joka puhisi 10ms ja puuskittain 13ms. Aurinkopaneelit levällään lataamassa akkuja, kahvit ja leivät varjon puolella. Veneitä kulki jonkun verran ohitse. Närpiön suunnasta tuli vene lujaa pärskien kohti. Mietin, "tuleekohan tuo tänne, vai meneekö ohi". Siinä istua nökötin, ja tänne se vene tulee, ajattelin. Pariskunta Busterilla. Menin tervehtimään. Ja taaskaan eivät puhuneet Suomea. Ei muuta ko ruottinkielellä esittää asiani. Olivat tietenkin ihmeissään että mikäs kummajainen tuo on tommoset varustukset päällä. En ollut riisunut vielä melonta-asuani, aukkopeite lanteilla ja liivit juomaletkuineen päälläni. Auringon polttamat kasvoni, aurinkohattu ja aurinkolasit tekivät varmaan säväyksen. Sain toki luvan jäädä ja myöhemmin isäntä tuli vielä  juttelemaan ja keskustelimme matkastani, hänen isänsä ostamasta saaresta, ja kuluneen kesän säästä, jonka toivoisi nyt  laantuvan iltaa kohden.

Vielä olisi jonkin verran suojaa Närpiön ja Kaskisen kohdalla. Muutamia saaria senkin jälkeen, mutta isoja selkiä on vielä jäljellä. Saarien luona voisi levähtää. Kun vaan pääsisi eteenpäin.

Joutsenia on paljon. Joutsenpariskunnat pyrkivät johdattamaan saapuvan uhan, melojan, uimalla muualle kuin missä poikaset nököttävät. Yksi tuli ihan eteenkin ja siitä lähti lentoon toisaalle. Laplaplap kuului siipien läiske. Kaikilla joutsenilla ei ole poikasia. Ne pariskunnat uivat vierekkäin tehden pintasukelluksia. Joutsen syö matalikon pohjasta kääntymällä hokkarit taivasta kohden ja kurottamalla pitkällä kaulallaan veden pohjaan. Huvittava näky. Joutsenet saattavat uida ja kulkea isoissa ryhmässäkin. Ne myös joskus kaitsevat toistenkin poikasia.

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Blacknäs

Tauolla. Tuuli myötäistä 11ms ja puuskat 13ms. Vettä satoi ja ukkosti matkalla. Tämä keli saa riittää tältä päivältä. Nautin Katjan tuomista banaaneista. Blacknäsin satama muutaman sadan metrin päässä. Josko sieltä löytyisi teltalle paikka

torstai 9. heinäkuuta 2015

Molpe-moikipää. Vaasa.

Uimarannalla Fiihamnsvikenissä on hotellipaviljonki sillan kupeessa Vaasalainen meloja, Katja, jonka tapasin 7 sillan melonnassa, oli vastassa. Hän oli hommannut mulle pizzaa, brandya,rahkaa, leipiä ja banaaneja. Lisäksi sain rasvaa auringon polttimiin kasvoihini ja vesitäydennystä. Hän oli myös järjestänyt uimarannan pukuhuoneen ja wc käyttööni. Nöyrin mielin samaan mennä tänään nukkumaan.  Aamulla voin käydä aamiaisella hotellin ravintelissa. Teimme diilin, että panen vahingon kiertämään - teen jollekin melojalle joskus vielä vastaavan palveluksen.
Huomiseksi on luvattu sadetta. Kohtuu tuulet. Not bad. Mutta Vaasan saaristo loppuu ja alkaa taas aavat maisemat. Kajakkia väännetään joka suuntaan. Ne mainingit ovat sellaisia.
Tänään oli hyvä keli. Aluksi vastatuuli hidasti menoa. Iltapäivällä muuttui myötäiseksi. Tyyntyi ja samalla nousi sakea sumu, jota hieman säikähdin. Olin keskellä selkää, mutta tuuli työnsi sumun edestäni pois, onneksi näin. Toivottavasti viikon päästä olen jo Uudessa Kaupungissa. Siellä odottaa taas saaristo ja serkku perheineen. Siellä pidän välipäivän. Nyt täytyy säästää virta iPadia varten. Hyvää yötä. Katjalle kiitos!

Jannen Saluunaan.

Ajatus piipahtaa Jannen saluunassa seuraavaksi. Sateinen päivä.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Fjärdskäret

Tapasin matkalla vanhan pariskunnan ja neuvoivat Fjärdskäretin leirintäalueelle, joka sijaitsee Raippaluoton sillan kupeessa. Säästääkseni virtaa kirjoitan nyt nopeasti, enkä korjaile virheitä. iPad kyllä korjaa. Antakaa ne anteeksi, ne ovat kuitenkin väärin ja hassuja.

Matka oli pääasiassa myötäistä ja vienoa tuulta. Mukavaa menoa. Päivä oli 9 tuntia taukoineen. Olen tyytyväinen, jos ehdin Hankoon lomani aikana. Etelä-Suomi mennään sitten viikonloppuretkinä. Onneksi se on sinivalkoisen nauhan säännöissä sallittua. Kenties jokunen kaveri tahtoo mukaankin seurastamme, kenties muitakin? Ei voi tietää. Viimeisen kahden tunnin Meloin vesisateessa. Ensimmäinen kerta väsätä teltta kun sataa. Vaatii ihan oman tekniikkansa se, eli tosi nopeasti ensin teltta. Tosi nopeasti sitten tavarat.

Nyt nukkumaan. Kiitos Mikael, Anna ja Maria ja myös se vanha pariskunta sekä kaksi nuorta tyttöä täällä leirintäalueella. Nöyrin mielin nukkumaan.

Yhden uddskäret satama seuraava

Seuraava etappi. Kartasta en näe pääseekö alempaa läpi. Perillä 2 tunnin päästä.

Yttre Uddskäretissä Mikael Andersson toivotti tervetulleeksi evästauolle. Olisin saanut grillatakin ja keittää kahvit, mutta tyydyn Gefilus- mehua.

 Tästä Raippaluotoon.

Lähtö Varpista.

Pikapäivitys. Täytyy käydä kaupassa. Siitä tulee pikku mutka. En saanut kyytiä. Tavoite Bätgrund saaren tienoille illaksi. Avaan kännykän tauoilla, jos sattuu tulemaan viestiä paikallisilta. Hyvä sää luvassa. Olo parempi.

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Ripuli. Välipäivä.

Tunsin oloni heikoksi. Päätin pitää välipäivän. Kirjoittelen enempi kun parempi olo.

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Varppi

Varpin maatilahotellissa. Pääsin kuumaan suihkuun ensi kertaa kotoota lähdön jälkeen. Ajoin par... Sängen ja tukan. Sain speciaalihintaan lämpimän huoneen ja aamiainen kuuluu hintaan. Täältä saisi risteilyretken Mikkelinsaarille huomenna, kun nuo saaret jäävät väliin nyt. Huomiseksi TAAS luvattu kovaa keliä. Pääsen sentään saariston suojissa etenemään. Tutkin äsken karttoja tunnin pari kun kerran tilaisuus ladataakut, puhelin ja iPad.

Lilla Grislesskäret

2 tuntia päivän päätepisteelle Granholmeniin. Keli ollut tuulista ja vastaista tai etuvasemmalta. Leifiltä oppimani kilpamelontatekniikka sopii hyvin minulle, ex-kilpauimarille. Kävin saarella, jossa oli pooki. Kajakki taas likainen. Taivelundin rannassa oli ruosteisen väristä hiekkaa, joka tarttui kaikkeen mikä siihen koski.

Frösön. Lisätty linkki 7.7.

Ihan poikki ja väsy. Myös haikea mieli. Yksin taas saa laulaa ...
Lady saapui kaupunkiin, silkkivaatteissaan.
Tiennyt ei, oon köyhä niin.
Luotu kulkemaan....
(Jorma Kääriäinen)
Juuri lähdössä jatkamaan. Tavoite olla tiistaina Vaasan saaristossa. Mukavaa kun aurinko porottaa, lähden anorakki päällä. Tänään annettu kovan tuulen varoitus illaksi 15ms. Toivottavasti itätuuli sentäs pitää. 

Eilen en päässyt Paratiisi-saarelle, eksyin hieman. Sen sijaan kävin täällä 



Myös Storsön laguuni jäi väliin liian kovan kelin takia.

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Tailudvikenissä

Tuuli puhaltaa 9ms ja puuskaittain enemmänkin ja juuri surffailin Tailudvikenin uimarannalle. Ei  olisi kuin puolen tunnin matka Paratiisi-saarelle, josta sain vinkin Marialta, mutta aallot ovat paikoin isoja ja mainingit hyökkäilevät takaa kajakin ylikin. Ylätuen käyttöä ja välillä alatukeakin ja välillä sitten suunankorjausta. Nyt siis jymähdin tänne rannalle. Aurinko paistaa mutta tuuli on viileää, joten ilma tuntuu kuin se olisi 11 astetta. Hrrr.

lauantai 4. heinäkuuta 2015

Stora Gummelgrundetin saaressa. 7 Sillan melonta. - 5.7. Kl 16:25 lisätty nimet.

Aamu Hickarössä oli lämmin. 7 Sillan melontaan osallistui yli 40 melojaa. Matka Kokkolasta Pietarsaareen sujui saariston suojissa jutellen. Melojia oli Vaasasta, Pietarsaaresta ja Kokkolasta ja jotkut kauempaakin. Ihastelin hienoja paikallisen kajakkitehtaan kajakkeja oli usealla. Skim Beaufort on yksi upeimmista siroine nykyaikaisine muotoineen, isoilla Kajaksportin pakkausluukuilla - helppo pakata tavaraa. Välissä käytiin syömässä hästöskatanilla. Leif tarjosi minulle lounaan. Siellä oli hyvä seisova pöytä. 

Melottiin kapeilla sunteilla muutaman kerran ja välillä vähän pidempi järvenomainen selkä. Ainutlaatuinen kokemus maailman suurimmassa makeanveden altaassa, joka on rakennettu paperitehtaan raakavettä varten. Lopulta saavuimme Botnia Canoe kerhon rantaan. Rannassa oli hieno laituri kajakeille, joka oli HH-muotoinen. Useamman Kajakin saa kahden laiturin väliin yhtä aikaa, tai laiturin sivusta. Lisäksi oli kumipehmikkeet kajakkien maihinvetämistä varten.vieressä oli leirintäalue. Täydensin vesivarastoani. Käytiin kahvilla ja saunoimme. Käytin tilaisuuden hyväksi ja kävin uimassa. 

Myöhemmin illalla viisi melojaa lähti vielä melomaan takaisin Kokkolaan päin saariston länsipuolelta eli ulkomeren kautta. Lähdin heidän mukaansa kun tarjoutui tilaisuus pidentää päiväetappiani. Heidän tarkoitus oli mennä johonkin saareen yöksi Kokkolan etelä-länsipuolelle jollekin saarista. Kun poistuimme suluista huomasimme kuinka vesi oli lämmintä. Tehtaan poistovesiputki oli siinä lähistöllä. Matkalla Paikoin oli hyvin matalaa ja kiviä oli joskus paljon kuin rivissä ja nämä paikat kiersimme suosiolla.

Nyt yövymme täällä saaressa ks. Otsikko ja juuri nautimme iltapalaa kalliolla auringon pilkistäessä viimeiset lämpöiset säteensä ennen kuin pilvet peittivät sen. Yöllä ennustettu sadetta. Tämä porukka oli iloista, ystävällistä ja tarjosivat viiniä ja konjakkia. Hyvää yötä.

Lisään porukan nimet nyt kun muistan. He olivat Susanna, Sanna, Anna, Maria ja Johan. Terkkuja heille Kokkolaan!

perjantai 3. heinäkuuta 2015

Hickarö, Kokkola

Kerkesin jo nimetä tämän paikan Hakkarööksi. Suljettu hotelli jossaikkunoitarikottu. iPad tekee tepposia nopeasti kirjoittaessa. Jostainsyystä nuolinäppäimet puuttuvat. Virran säästämiseksi jätän korjaamatta selvät kohdat. 

Oli kerta kaikkiaan hieno mökki Poroluodossa. Palanen sydäntäni jäi sinne. Vastatuulessa ja kohtalaisessa aallokossa alkumatka ja loppusiivu myötäisessä saavuin Elban vastapäätä Mustakarin rantaan. Tainiin ainakin luulin. Janne K-P melojista oli antanut loistavat ohjeet kuvien kera, mutta niin vaan Meloin liian pitkälle. Siitä johtuen kävelyretki k-kauppaan vei 4 km 200 metrin sijaan. Hyvä verryttelykävely tunnin kesti, sillä olin (opin tänään uusia sanoja) suntin väärällä puolella.

Kaupustelun jälkeen eräs mies yritti minua viedä kahville kahvilaan, jota pitää joku MTV:nuutistoimittaja. En lähtenyt. Hän olisi halunnut minusta jutun - tai sitten minut... Mitä lie. Lähdin nopeasti eväät syötyäni Elbaan jossa Janne odotti uuden iPad-suojukseni kanssa, jonka Welhonpesä oli lähettänyt minulle pikana matkahuollossa.

Päivä oli aurinkoinen ja kuuma. Ekaa kertaa lähdin päiväetapille ilman kuivapukua. Märkäpuku päällä oli ihan kiva,muttakuivapuvulle piti keksiä paikka kajakkiin. Muistin melontaohjaaja kouluttajani Eva-Lotan sanat; pitäkää huoli kuivapuvustanne. Muistin että mulla on Bear Watersilta hankkimani retkiämpäri mukana. Avasin sen pussukan ja kuivapuku mahtui hyvin siihen ja työnsin sen pussukan jalkatilaan polkimien väliin. Nyt voi oikoa ja potkia huoletta jalkatilaa.



Illallameloin vielä Hickaröön. Alkoi ukkonen. Ensimmäinen retkelläni. 

torstai 2. heinäkuuta 2015

Saunan lämmitystä Poroluodossa.

2.7. Torstai. Ennen Välimatalasta lähtöäni pissasin vastatuuleen. Kamala hätä oli enkä kehdannut toiseen suuntaan kun siellä oli mökkiläisiä. Onneksi ei tuuli ollut kova. Ennen lähtöä pesin kajakin. Satamien huono puoli on, että vesi seisoo niissä ja niinpä pohjassa oli jotakin Levän näköistä moskaa ja kotiloita. Se oli hyvä jumppatuokio ennen vesille lähtöä. Hyppäsin veteen reisiäni myöten vedin kajakin pois rannasta ja aloin hinkkaamaan sienellä. Putipuhtaaksihan se tuli. Nyt kelpaa osallistua Keski-Pohjanmaan melojien 7 sillan melontaan. Sinne on kuulemma tulossa peräti 50 melojaa. Täytyyhän nyt hieno suomalainen nörttijuppi pääkaupunkiseudulta olla edustuskelpoinen.

Irtaannuttuani tuosta Välimatalan pikku saaresta tuli luokseni juuri sieltä mökkiläisrannasta meloja Tuomo Himangalta, myös Keski-Pohjanmaan melojien jäsen. Hän lähti jopa saattamaan jonkin matkaa ja sain paljon hyviä vinkkejä. Hän ehdotti että voisin meloa tästä suoraan Ohtakarille. Itse oli ajatellut kiertää saarien suojassa. Oli sentään ennustettu kovaa tuulta. Ilma oli nyt kuitenkin tyyntynyt. Tuumasta toimeen. Se oli hyvä ratkaisu. Alkumatkasta oli sentään ollut reilua vastatuulta, mutta nyt pääsisinkin ajateltua nopeammin. 

Ohtakarille päästyäni vaihdoin siviilit päälle ja Kioskille jota Leif oli suositellut. Otin Ison annoksen, Ohtakari burgerin, limua lasipullosta, ja kahvia. Oli taivaallista istuskella kioskin terassilla ja nauttia valmiista sapuskasta. Siihen saapui kaksi saksalaista miestä, joiden matka oli taittunut purjeveneellä Saksasta Suomen rannikolle kohti Ruotsin rajaa ja sitten aikoivat Ruotsin rantaa etelään. Kerroin kulkuvälineeni olevan hieman pienempi. Toivotimme toisillemme hyvää matkaa.

Ohtakarilta lähdettyäni kl 18 pintaan, sain tietää että seuraavana päivänä alkaisi ammunnat. Ohtakarilta 10 kilometriä etelään on armeijan rantaa ja silloin olisi ohikulkukielto kolmen päivän ajan. Olisin joutunut melomaan yöaikaan. Onneksi tänään pääsin ohitse ja pian tarkistin sääennusteen. Tyyntä. Päätin uudestaan ottaa suoran reitin. Voimia oli hyvin tallella ja virkeä olo. Eikun suunta kohti Poroluotoa. Matka oli n. 18 kilometriä. Matka taittui lauluja laulellen...

 Tuuli tuo, tuuli vie, vanhan muiston,
Josta lämpöä ei enää saa..

Poroluodossa olin n. Kl. 21. Sauna lämpiämään ja uimaan ja kahvia ja palautusjuomaa naamaan. Kokkolan kaupunki ylläpitää hienoa virkistysaluetta. Poroluodossa täällä on hieno autiotupa ja saunamökki ja wc. Kiitos Keski-Pohjanmaan melojien Jannelle ohjeista. Lauantaina nähdään! Nyt kello on jo yli puolen yön. 

Huomenna Elban vajalle Kokkolaan ja kaupassa käyntiä, ehkä ravintolassakin. Illalla Melon Hackaröön ja teltta sinne. Lauantaina ei tarvitse yksin meloa ja saa melota makean veden altaassa sisä-saaristossa. Paljon kivempaa, kuin aavalla meno. Myös Uudessa-Kaupungista löytyy makean veden allas. Ehkä käyn aamu-uinnillakin, jos ranta on hyvä ja sää.


Tunne että jotakin jäi kekolansatamaan.

Evästauolla Välimatalassa pikkusaarekkeeksi tätä voi kutsua. Hetken istuskellessa mietin että jäikö ed. Satamaan jotakin. Noh, ainakin minä ja kajakki ollaan mukana. Tuuli ollut n. 5ms kello 13 suunnasta eli länsi/lounais. Aava meri taas ja kiviä joka paikassa. Eilen näin senkin ihmeen, että veneitä kulki paljon ohitseni. Meloin Rahjan saaristossa veneväylien tuntumassa. Väylät olivat tuskin 2 metriä leveitä kapeimmallakin tolpilla.

Eilen hoksasin, kuinka muista itä ja länsiviitat. Itä on suomi ja länsi on ruotsi. Suomen lipussa enemmän valkoista ja Ruotsin lipussa enemmän tummaa, täällä se tumma oli sinistä, yleensä muistan sen olleen musta.

Kuvassa näkyy kaukana Ohtakari.

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Tänään oli Temen keli. - Korjattu paikannimi Kekonlahden satama, ei Kekolan satama

1.7. Keskiviikko. Aurinko paistoi ja jopa lämmitti. Oli tyyntäkin. Siistiä. Nivunen, se kipeä oikea kestää edes vienon tuulen. Särkylääkkeellä helpottuu vähän. 

Kalajoen hiekkasärkät oli vaihtelua. Ukkopauhassa pidin maatauon. Särkkien edessä pieni saari jossa oli punainen mökki. Saaren ympärille oli muodostunut riutta ja sitten oli ikäänkuin väylä saareen. Kokeilin ensi kertaa ladata akkuja aurinkopaneeleilla. Yllättävän hyvin toimii. Puhelin tosin herjaa välillä ettei se tue tuntematonta laitetta.

Oli aivan mahtavaa saapua Rahjan saaristoon. Kerrankin kummallakin puolella maata. Kiviä oli paljon. Helpoin tapa oli kulkea lähellä veneväylää. Vastaan tuli melojaneito, suuntasin kajakkini häntä kohti ja menin juttelemaan. Hän sanoi olevansa Keski-Pohjanmaan melojista.

 Saavuin Lahdenkarin lähellä Kekonlahden satamaan ja  Juuri väsäsin teltan pystyyn. Samalla saapui retkeltään tuo melojaneito joka oli tullut aiemmin vastaan. Kysyin tarviitko apua? Ei hän tarvinnut. Tuli muuten todistettua, kuinka nainen nostaa muovikajakin auton katolle yksin! Tääl on vessa jossa ovessa lukee N. Noh, mä voin pissiä pensaikkoon. 

tiistai 30. kesäkuuta 2015

Yppärin kalasatamassa, huoltoasemalla käynti ja käden parantelua.

Onnistuin satuttamaan vasemman käteni sulkiessani kansiluukkua saavuttuani Yppärin kalasatamaan. Pikkurilli ja nimetön eivät meinaa taipua kiinni. Päätin jäädä hetkeksi tänne. Samalla ehdin soittamaan WelHonpesälle ja tilata uusi iPad suojus. Toivottavasti onnistuu toimitus Keski-Pohjanmaan melojille. Suuret kiitokset Welhonpesään. Nyt jännään, löytyykö suojus Keski-Pohjanmaan melojilta. Sain osoitteen heidän rantaan, mutta minähän jo unohdin sen.

Satamassa oli kalastaja, jolta kysyin mahdollisuutta päästä vessaan ja ladata puhelimeni ja ipadini. iPadissa oli virtaa vielä 93% mutta vara ei venettä kaada - aina kannattaa pitää täydet latingit jos mahdollista. Hyvin kestää akku vaikka koko päivän käyttänyt mobiilisovellusta. Huomasin myös yhden roiskeen kestävän aurinkokennolaturin virtapankilla jääneen kotiin. Mukana sentään vielä kaksi paneelia, joista toinen 8000mAh akulla.

Satamaan tullessa tosiaan aallot venyivät pitkiksi ja teräviksi. Nyt alkaa jo oppia! Alkupäivä oli vienoa myötäistä. Ja Antin vanhemmat olivat kattaneet aamiaisen valmiiksi. Jos ei tuuria ole ollut säiden suhteen, niin on se sitäkin enemmän ollut yösijojen suhteen. Nöyräksi tekee ihmisten ystävällisyys ja avuliaisuus.

Illalla huomasin tupakkien loppuneen. Voi sentään. Luvassa olisi nikotiinitablettien imeskelyä... Yksi kalastaja tuli satamaan hakemaan jäitä ja minä kysymään reittiä Nesteen huoltoasemalle. Hän lupasi ottaa kyytiin ja takaisin saisin tulla omin nokkineni.
Tulipa kannettua pari laatikollista jäitä iltatreeniksi siinä samalla! Autoin häntä. No siinä äkkiä Croksit jalkaan ja lompakko mukaan ja sinne olikin matkaa n. 5.km ja mulla crocksit! Sattui taas tuuri. Nesteen asemalla oli ryhmä Meripelastusporukkaa Loviisasta. Kun kuulivat minun olevan rannikkomeloja, kertoivat he olleen tänä vuonna SuomiMeloon-turvaryhmässä. Olivat matkalla pohjoiseen, mutta lupasivat silti heittää minut etelään päin majapaikalleni. Juttelimme pitkät tovit merenkäynnin eroista Perämerellä, joissa ja etelä-rannikolla, kajakeista, turva-varusteista jne.

Kalastajan kanssa keskustelimme ilmaston muuttumisesta. Tuulet puhaltelee tänä kesänä kovemmin ja pitempään toisin kuin kymmeniä vuosia sitten. Hän oli kiinnostunut siitä, millä keleillä uskallan lähteä vesille. Sanoin, että ryhmässä ja etelä-rannikolla sekä lämpimämmissä olosuhteissa ehkä hieman kovemmillakin keleillä. Täällä Perämerellä pitää ottaa huomioon veden mataluus, kivet ja avoin meri. Jos pääsen lomani aikana Hankoon asti, olen tyytyväinen. Siitä edemmäs on jo plussaa. Viikolla 31 pitää olla jo töissä.

Huomenna Kalajoki odottaa. Luvattu hyvää ja hikistä keliä (aurinkoinen). Ehkä pääsen Rahjan saaristoonkin asti.

iPadin suojakotelo-ongelma

iPadin vesitiiviiseen suojakoteloon tuli reikä. Nyt en voi pitää ipadia kannella. Joudun laitaa (onneksi mahtuu) vesitiiviiseen pussukkaan. Ikävä takaisku. Vähän oli jo vettä rikkoontuneessa kotelossa. Onneksi iPad sentään toimii. Kartat jätin pois matkasta. Paitsi Vaasa n ja Kokkola n alueen kartat. Arkkukarissa pitämässä tuulta. Odotan sopivaa hetkeä jatkaa matkaa.

maanantai 29. kesäkuuta 2015

Matka jatkuu 29.6. Kl. 19:15.

Raahe-Piehinki 16km.

Seitsemän tunnin ajomatkan jälkeen saavuin Raaheen veljeni kyydissä n. Kl. 18:15 Raahen pursiseuran rantaan. Kajakin lastaamiseen meni noin tunti. Sain seuraa Kun Raahelaisia melojia lähti mukaan Piehinkiin. He olivat Antti Orava, Heikki Mikkilä ja Jouko Rahko. Meri oli tyyni ja pienet mainingit aavalta päin heiluttelivat kajakkeja sen verran että pidimme vähän etäisyyttä toisiimme. Antti kutsuikin merta hypnotisoivaksi, niin erikoista se oli. Aivan kuin vesilaattoja heiluisi edes takas. Saavuimme Piehinkiin Antin vanhempien mökille punaisen horisontin saatteessa n. Kl. 22:00. Heikki lähti melomaan vielä takaisin Raaheen,minua odotti yösijaksi varattu pieni sauna jamuut lähtivät autolla takaisin.

Katselin sääennustetta. Huomiseksi luvassa kovan tuulen varoitus iltapäivällä. No se olikin pahaenteisen tyyntäkuten tulessa vitsailimme poikien kanssa.

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Matkaan lähtö viivästyy.

Tänään oli tullut postissa kirje, tuli kutsu saapua 6.7. mennessä Nurmijärven poliisilaitokselle. Ei auta kuin siirtää sunnuntaiksi suunniteltua lähtöä maanantaille. Onneksi veljelläni alkoi loma ja sain hänet viemään minut Raaheen, jossa tarkoitus lähteä rannasta maanantai-iltana Piehinkiin kl 18 noin. Piehinkiin on matkaa 15km, joten kl. 21 olisin perillä.

Kävin kirkonkylän K-marketissa ja siellä oli Leader proteiinipuuroa -50% alennuksella. Löytyi omena-kaneli-makuista (aivan loistavan makuinen!) ja ostin kaikki omenakanelit, mitä löytyi. Lisäksi kanaliemikuutiota, nuudelia, lämmin kuppi-pusseja, Elovena pikapuuroa ja valmista 6 kk ikäisille tarkoitettua Valion Onni-puuroa, mikä on kätevä kelluntatauoilla, täyttää hyvin vatsan ja yksi sellainen purkki riittää kahdelle kelluntatauolle sekä lisäetuna se, että säilyy hyvin ilman jääkaappiakin sekä menee pieneen tilaan ja lisäksi siinä on nopeasti avattava korkki. Tuota syön usein yövuorossakin ruokatauoilla, ei ole liian raskasta ja jaksaa painaa töitä hyvin.

Lisäksi lääkevarasto on täydennetty. Välillä melotessani minua on alkanut närästämään. Johtuu varmaan siitä veden juomisesta ruokailun jälkeen - liiallinen veden juominen sekoittaa vatsan toimintaa ja pyrkii ylös. Joten närästyslääkettä mukaan ja enemmän taukoa heti ruoan jälkeen. Särkylääkkeitä on kevyempää ja vahvempaa; selkävaivojen varalta Sirdalud. Selkävaivat eivät tule melotessa, vaan maatauoilla kun ottaa torkut. Welhonpesältä hankkimani Hiko-lannevyö on kätevä tauoilla, tukee selkää ja pitää lämpimänä, eikä selkä saa vetoa. Selässäni on skolioosi, joten selän lihakset usein jumissa unien jälkeen. Vasemmassa jalassani on luupiikki, joka on sellainen tulehtuma kantapäässä - ei onneksi häiritse melontaa, mutta kävelyä kyllä (lue; tavaroiden kantamista melontatossuilla). Varsinkin herättyäni tuo luupiikki on kipeä. Siihen vaivaan auttaa kortisonipiikki, tai venyttely ja olen koittanutkin tähän asti tuolla venyttelyllä mm. melotessa kantapäätä tuleekin tavallaan venyteltyä, kun jalat on tukevasti tapissa. Kortisonipiikissä olisi se ongelma, jos se epäonnistuu, niin jalka olisi vieläkin kipeämpi ja sitä en nyt tähän kaipaa.

Nyt Nurmijärvi hiljentyy tutkimaan melojilta tulleita taukopaikkoja ja matkakertomuksia. Hyvää yötä!

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Ruokailu, tankkaus ja eväät ja taukoilu.

Mukana on Primus-merkkinen trangia ja litran kokoinen kaasupullo. Aamusta keitän veden puuroon ja termariin. Puuroa olen varannut parin viikon tarpeiksi mukaan. Aamupuurolla jaksaa pitkälle päivään ja sitä täydennän välipaloilla melotessa ja maatauoilla; on ruisleipää (jos mahdollista, niin paahdan ruisleivät, jolloin ne kestävät kastumista, eivätkä murene kastuessa) ja leivän päälle edam-juustoa, metukkaa tai ylikypsää kinkkua. Myös myslipatukoita, proteiinipatukoita, Valion Onni-vauvapuuroa, mehukeittoja, suklaata, pähkinöitä menee jonkin verran. Iltaisin tankkaan Fastilla, sellaista proteiinipalautusjuomaa.

 Vettä on arviolta 20 litraa kolmessa isossa vesileilissä + Lidlin 1,5 litran vichypulloja. Melonta-aikana selässä on 3 litran juomaleili, johon laitan vettä n. 2 litraa (melontaliivini selkätaskuun ei mahdu enempää) ja sekaan urheilujuomajauhetta, tai suolaa. Tuo 2 litraa on riittänyt koko päiväksi nyt kylmillä keleillä. Kuumina päivinä tilanne lienee toisin - veden kulutus kasvaa kuumilla keleillä arviolta tuplaten. Lisäksi mukana on magnesium-tabletteja.

Iltaisin olen ottanut mukin pohjalle pikku konjakkihömpsyn. Jatkossa mennään brandylla iltanaukut. Siis ei mitään litratolkulla vaan joku 30-40ml ja sitten on hyvä mennä makuupussin sisään. Myös kahvinjuonti saa jäädä iltaan. Opin kerrasta, ettei ennen melontasessiota kannata ottaa diureettia. Saas nähä miten onnistuu kahvittomuus päivällä.

Minä myös tupakoin. Hurahdin viime kesänä eräissä sinkkubileissä polttamaan kolmen vuoden tupakkalakon jälkeen. Melotessa tunnin välein tartten Nicotinell-imeskelytabletin tai tupakkatauon. Kovassa aallokossa, tai märillä käsillä tupakointi ei tietenkään onnistu. Edelliskerralla onnistuin lopettamaan tupruttelun noilla Nicotinell-imeskelytableteilla ja tarkoitus yrittää sama vielä uudestaan. Kärsivällisyyttä se vaatii. Jo yhdelläkin imeskelytabletilla pystyy jo puolittamaan savutuksen. Keho saa tarvitsemansa nikotiinin jo tabletista. Jos vaan maltan imeskellä tablettia, niin pian riittää, kun vaan sytyttää tavaksi tulleen tupakan ja sitten heittää sen pois. Mutta kyllä se vaan niin on, että kun olet voittanut yhden tai kaksikin isoa meren selkää, tuuli, sade ja aallokko on matkallani tuivertanut ja pääset rantaan, otat kupposen kahvia ja ehkä hieman sitä konjamiiniakin voitettuasi itsesi taas kerran, niin kyllä vaan se istahtaminen kivelle ja yksi hemmetin tupakka maistuu niin maan taivaalliselta. Ei sitä tunnetta voi kuvata. Siinä erilaiset tunteet purkautuu ja ne tarvitsee käsitellä siinä.

Maatauoilla maistuu myös nokoset. On aivan taivaallista merimenon jälkeen maissa päästä pitkällensä ja panna silmät kiinni. Saa olla potslojo ja aivot narikassa edes hetken verran. Vartin tirsat antaa kummasti lisäenergiaa taas jatkaa eteenpäin. Ei voi muuta kuin syvä kumarrus ja kunnioitus niille, jotka jaksavat puurtaa pitkää päivää päivästä toiseen kaikki valtamerien yksinpurjehtijat, yksinhuoltajat kotona, kirurgit pitkissä leikkaussessioissaan ja kaikille, joiden täytyy vain jaksaa jatkaa eteenpäin saadakseen päivänsä täyteen.

Ja vielä kiitos niille, jotka ovat auttaneet minua jollakin tavalla tällä matkallani tähän asti. Miten se sitten päättyykin, jää nähtäväksi. Kaikille en ehkä ole sitä sanonut, mutta nyt sen sanon. Kiitos!


Kuvia: Hailuodon riutta - Raahe

 1. 8.6. lähtö kl 03:00 aamulla. Vihdoin vaihteeksi luoteistuulta pukkaa eli takaoikealta n. 4ms.
 2. N. kl. 17 Merikylälahden jälkeen ennen Tauvoa. Ei pääse eteen, eikä taakse. Ruohoa kasvaa keskellä merta! Ei auta ko kävellä ja raahata painavaa ja täysinäistä kajakkia.
 3. Antti Orava tuli seuraksi viimeiselle etapille. Kello 20:02 lähtö Tauvosta.
 3. Antti on loistava aallokkokuvaaja, pakko oli itsekin kokeilla. Joskin en ole niin hyvä, vähän meni vinoon.
 4. Onnistui toinenkin kuva.
 5. Saariston suojassa 2 h 15 minuutin päästä ja aurinkokin suostui pilkahtamaan esiin.
 6. Raahessa on kiinalainen ravintola tuolla ylhäällä. Hyvät ruuat ja mainio näköala.
 7. Raahen veneranta on hieno.
 8. Kajakki odottaa Raahessa seuraavaa lähtöä.
 9. Raahen museossa tuli käytyä. Siellä on maailman vanhin sukelluspuku. Jos aihe kiinnostaa, niin yle Areenasta katso, kuinka Niko Kivelä Nurkkakunnat-ohjelmassa pukee tuon puvun replikan päällensä. Valitse jakso, jossa aiheena Raahe.


Kuvia: Oulun ohitus saariston suojassa.

6.6. Siellä saarien takana Hailuodon riutta, matkaa olisi vielä n. 4h. Silmin näkee tuulimyllyt. Kuvasta ei tässä kohdin.
 Ajan säästämiseksi en melo Ouluun ollenkaan. Sinne tuo kaupunki jää vasemmalle.
Oulun kaupunki.

Kuvia: Vatunginnokan jälkeen melkein kaaduttuani Halttulanmatala-saaressa hengähdystauko.

 1. Huhhuh. Helpotuksen huokaisu hurjien aaltoryöppyjen jälkeen Halttulanmatalassa.
 2. Sinne pitäisi jatkaa. Aaltoja ei tässä näy, mutta niitä riittäisi vielä.
3. Uskokaa tai älkää. Vauvanruoka Valion Onnipuuro toimii välipalana. Niistä vain kertyy roskia, jotka tietenkin vietävä mukanansa.
 4. Iin rantaa.

 5. Iin meriseuran yläkerta yöpymispaikkana.
6. Paikallisessa kahvilassa kunnon jukeboxi. Topi Sorsakoskea soimaan "Tuuli tuo, Tuuli vie vanhan muiston, josta lämpöä ei enää saa..."
 7. 5.6. Laitakarin nokkaan pääsin kunnon aallokossa. Puuskat yli 10 ms.
 8. Jos en nyt ihan vielä lähtisi jatkamaan matkaa. Kaatuminen 6 C asteiseen veteen ei viehätä vieläkään. Vaikka aurinko paistaa, tuuli tuntuu kuin -1 astetta olisi.

9. Videota laitakarinnokalta.

Kuvia alkutaipaleelta. Kemi, Vatunginnokka, syntymäpäivä Hailuodossa.

 1. Siellä jossain oli lähtöpiste Tornio.

 Takana Kemin teollisuusalue ja kuvassa laivaväylä Kemi-Hailuoto-Oulu.

 3. Tokan melontapäivän päätepysäkkinä Vatunginnokka. Takana 15 km pituisen selän ylitys.

 4. Systeri vastassa ja saanut sataman keittiön käyttöömme tulevan myrskyn ja syntymäpäiväni ajaksi.

 5. Purjeveneen maston oikealla puolella olevan saaren takaa meloin 15km selän. Vastaranta näkyy pienenä viivana.

 6. Syntymäpäivä. Alkuperäisen suunnitelman mukaan Hailuotoon piti mennä meloten, mutta parempi näin. Autolla katsomaan Marjaniemen majakka. Videon lopussa näkyy kalasatama, johon meloin 6 päivän päästä ja siitä jatkoin suoraan Varjakkaan seuraavana päivänä.

6b Vaikka aurinko paistaa, se ei juurikaan lämmitä. Veden lämpötila alle 6 C. Lämpimät HellyHansenit päällä. Hailuodon lauttaa odotelles.
 7. Marjaniemen majakka Hailuodon länsilaidalla. Matka saaren läpi n. 20 km. Tuuli oli kovaa ja kylmää.

 8. Hailuodon merimuseossa.

9. Vatunginnokalla yönäkymä keittiömajasta. Olisipa sää yhtä hyvä, kuin taivaanranta on kaunista!

perjantai 19. kesäkuuta 2015

Hyvää juhannusta ja toivo elää sään suhteen...

Hei taas ja hyvää juhannusta!

Äsken kurkkasin sääennusteita ja -varoituksia. Tänään huomasin jotain aivan ihmeellistä. Ei  ennakkovaroituksia, ei kovan tuulen varoituksia koko Suomessa! Ensimmäinen kerta tänä kesänä!! Tiedossa tyyni juhannus, hieman sadetta ja illaksi luvataan jo auringon pilkahtaminen.

Viikko vielä töissä ja sitten kohti Raahea, jossa kajakkini odottaa matkan jatkumista. Siskoni on luvannut heittää mut sunnuntaina Raaheen, jotenka arvioitu jatkamispäivä olisi 28.6. kohteena Piehinki ja Pyhäjoki.

Jatkossa myös blogin päivitykset saattavat vähetä. Virtaa pitää säästää plotteria varten. Jos aurinko paistaa, pystyn lataamaan aurinkokennoilla. Aurinkokennolatausta en ole vielä päässyt testaamaan, joten se on vielä auki, miten tehokkaasti kennot toimivat. Tähän mennessä en ole merikortteja tarvinnut kertaakaan matkallani. Merikortteja tutkin kyllä kotona, samoin kuin minulle lähetettyjä karttoja. Karttoja tutkii kätevästi myös tietokoneella; esimerkiksi fonectan kartoissa on mahdollisuus avata veneilykartta ja sillä saa mitattua etäisyyksiä ja tehtyä reittisuunnitelmia. Merikorteissa on omat huonot puolensa. Teksti on aika pienellä ja ne vievät todella paljon tilaa. En voi kuin ihmetellä ja ihailla aiempien rannikkomelojien pakkaustaitoja. Kajakkiin kyllä mahtuu tavaraa, mutta ne pitää asetella tarkasti, ja mitä tavaraa mut ovat jättäneet pois, saadakseen kartat mahtumaan?

Tähän mennessä paras tapa tehdä reittisuunnitelma on ollut tehdä se ipadin loistomobiili-sovelluksella melontapätkä kerrallaan siten, selaan kartalta satamat ja että taukopaikat satamiin, jos mahdollista. Rantautuminen aallonmurtajien suojassa on ollut kätevää, kun tuulet olleet kovahkoja. Lisäksi satamissa liikkuu ihmisiä, joiden kanssa voi jutella - voi saada tietoa sataman palveluista, lähipaikoista jne.

Kun pääsen Kokkolan ja Vaasan alueelle, paikallisten melojien ennakkoon antamat vinkit hyvistä taukosaarista ja laavu-paikoista tulevat tarpeeseen. Myös varoituksia matalista paikoista ja kivisistä rannoista on tullut paljon, mutta vesi on aika ylhäällä, joten kiviltä ja kolhuilta olen välttynyt. Myös aaltoileva vesi auttaa paljon kivisissä paikoissa. Ei tarvitse kuin tarkkailla suoraan edessä aaltoilevan veden käyttäytymistä; siellä missä vesi rikkoontuu, on kivi ja 20-30cm ohitus suojan puolelta riittää hyvin. Se on myös virkistävää saada seuraa ja tavata uusia ihmisiä - ja toivottavasti löytyy sitä virtaa. Saatan jättää merikortit pois, kun nörttimelonta on toiminut niin hyvin tähän asti.

Lohtajalta soittivat armeijan päivystyksestä, jonne olin jättänyt soittopyynnön, että pääsenkö ohittamaan ampuma-alueen rannat päiväsaikaan. Saan myös rantautua tarvittaessa. Teen kuitenkin tarkistussoiton päivystäjälle vielä ennen Lohtajan ohitusta. Jos siellä olisi ampumaharjoitukset, joutuisin kiertämään varoalueen ulkopuolelta, tai melomaan varoalueen läpi yöaikaan.