Molpen ranta.

Kuvassa Vaasan saaristossa matkalla kohti Molpen rantaa. 

Olin seurannut ukkospilvinäytelmää edessäni. Hetkeä ennen olin selviytynyt huimista mainingeista ja aallokkoryöpystä kapeassa salmessa. Nyt minua suojaisi mainingeilta etuoikealla näkyvä maasto. Minua odottaisi perillä pitsa, jos vain minua jaksettaisiin odottaa. En ollut yhtään varma, ehdinkö ajoissa. Kaikki riippuisi siitä, mitä kohta tapahtuisi tuolla edessä. 

Puoli tuntia ennen kuvan ottoa uhkasi nousta karsea sumu. Aivan ihmeellinen tilanne. Ensin tuuli kuin vietävä, ja nyt tuntui kuin ilma seisahtuisi. Meloin tunnin silleen, että sumu meni edelläni palttiarallaa kolmen-viiden kilometrin päässä ja minä olin vielä keskellä selkää. Matkaa lähimpään saareen olisi n. viisi kilometriä, ehkä seitsemänkin. Kiihdytin melomistani (ihan kuin ei olisi ollut kovaa jo ennen tätäkin) päästääkseni mahdollisimman lähelle edessä näkyvän saaren suojiin siltä varalta jos sumu tulisikin kohti ja minun päälleni. Minulla olisi aikaa saavuttaa lähimpään saareen noin tunti. Vähän kyllä jännitti, että saanko merisavuisen vastaanoton. Jos saisin sumusavut nyt päälleni, joutuisin melomaan ainakin tunnin sumussa - se ei hirveästi innostanut, sillä veneitä näkyi paahtavan tällä selällä aika kovaakin välillä. Entä toimisiko Ipad ja Loisto-plotterisovellus sumussa. 

Olisinko riittävän näkyvä oranssin lakkini kanssa ja navivaloni kanssa. Navilight on hattuun magneetilla kiinnitettävä valo, yksi tärkeimmistä turvavarusteista melojalla. Sitä ei ole tullut testattua omakohtaisesti sumussa, mutta pitäisi kyllä tehdä minut näkyväksi. Entä ipad ja Loisto, toimiiko gps-yhteys sumussa? En ole kokeillut... vielä. Muutenkin ipadin kanssa toimiessa oikeastaan oli hyvä, kun Kokkolan tienoilla edelliseen suojukseen tuli reikä. Minun oli vähän niinkuin pakko oppia vaihtoehtoinen tapa säilyttää ipad melotessani. Silloin opin, että ipadin ei tarvitsekaan olla jatkuvasti päällä, vaan että sammutan sen kartta- ja suuntatutkinnan jälkeen ja panen jalkojeni väliin pressun alle sen sijaan, että pitäisin laitetta kannella. Tästä on hyvää se, että ipad suojuksineen ei kastu, joten sitä on helpompi käyttää silloin, kun sitä tarvitsee. Ihan turhaa oikeastaan sen olla kannella, kun ipadsuojus pitää saada kuivaksi ennen käyttöä. Loistosovelluksen kartassa kun on jostakin syystä paljonkin yksityiskohtia, niin turhat haitat pois! Tosin kovassa tuulessa ei aina viitsi avata melonta-aukon pressua. Valintakysymys tällöin!

Kansikompassi oli jäänyt asentamatta tällä kertaa. Tuulen noustua sumu hälveni ja aurinkokin pilkahti pelastamaan loppuiltani. Ihmeellistä. Miten kaunis onkaan Vaasan saaristo!

Kuvassa harvinaisen tyyni keli. Aamupäivällä oli ollut kova vastatuuli. Päivällä satoi ja tuuli. Iltapäivällä tuuli kovasti ja nyt illalla pääsin melomaan suojassa. Olin väsynyt, poikkikatki, hiestä märkä, vaatteet olivat märät kuivapuvun alla - kuten aina. Kuitenkin tiedossa oli pitsaa, jonka kuvan ottaja toi minulle rantaan! Sitä tunnelmaa ja kiitollisuutta ei voi sanoin kuvata.

Kiitos Katjalle kuvasta!