tiistai 30. kesäkuuta 2015

Yppärin kalasatamassa, huoltoasemalla käynti ja käden parantelua.

Onnistuin satuttamaan vasemman käteni sulkiessani kansiluukkua saavuttuani Yppärin kalasatamaan. Pikkurilli ja nimetön eivät meinaa taipua kiinni. Päätin jäädä hetkeksi tänne. Samalla ehdin soittamaan WelHonpesälle ja tilata uusi iPad suojus. Toivottavasti onnistuu toimitus Keski-Pohjanmaan melojille. Suuret kiitokset Welhonpesään. Nyt jännään, löytyykö suojus Keski-Pohjanmaan melojilta. Sain osoitteen heidän rantaan, mutta minähän jo unohdin sen.

Satamassa oli kalastaja, jolta kysyin mahdollisuutta päästä vessaan ja ladata puhelimeni ja ipadini. iPadissa oli virtaa vielä 93% mutta vara ei venettä kaada - aina kannattaa pitää täydet latingit jos mahdollista. Hyvin kestää akku vaikka koko päivän käyttänyt mobiilisovellusta. Huomasin myös yhden roiskeen kestävän aurinkokennolaturin virtapankilla jääneen kotiin. Mukana sentään vielä kaksi paneelia, joista toinen 8000mAh akulla.

Satamaan tullessa tosiaan aallot venyivät pitkiksi ja teräviksi. Nyt alkaa jo oppia! Alkupäivä oli vienoa myötäistä. Ja Antin vanhemmat olivat kattaneet aamiaisen valmiiksi. Jos ei tuuria ole ollut säiden suhteen, niin on se sitäkin enemmän ollut yösijojen suhteen. Nöyräksi tekee ihmisten ystävällisyys ja avuliaisuus.

Illalla huomasin tupakkien loppuneen. Voi sentään. Luvassa olisi nikotiinitablettien imeskelyä... Yksi kalastaja tuli satamaan hakemaan jäitä ja minä kysymään reittiä Nesteen huoltoasemalle. Hän lupasi ottaa kyytiin ja takaisin saisin tulla omin nokkineni.
Tulipa kannettua pari laatikollista jäitä iltatreeniksi siinä samalla! Autoin häntä. No siinä äkkiä Croksit jalkaan ja lompakko mukaan ja sinne olikin matkaa n. 5.km ja mulla crocksit! Sattui taas tuuri. Nesteen asemalla oli ryhmä Meripelastusporukkaa Loviisasta. Kun kuulivat minun olevan rannikkomeloja, kertoivat he olleen tänä vuonna SuomiMeloon-turvaryhmässä. Olivat matkalla pohjoiseen, mutta lupasivat silti heittää minut etelään päin majapaikalleni. Juttelimme pitkät tovit merenkäynnin eroista Perämerellä, joissa ja etelä-rannikolla, kajakeista, turva-varusteista jne.

Kalastajan kanssa keskustelimme ilmaston muuttumisesta. Tuulet puhaltelee tänä kesänä kovemmin ja pitempään toisin kuin kymmeniä vuosia sitten. Hän oli kiinnostunut siitä, millä keleillä uskallan lähteä vesille. Sanoin, että ryhmässä ja etelä-rannikolla sekä lämpimämmissä olosuhteissa ehkä hieman kovemmillakin keleillä. Täällä Perämerellä pitää ottaa huomioon veden mataluus, kivet ja avoin meri. Jos pääsen lomani aikana Hankoon asti, olen tyytyväinen. Siitä edemmäs on jo plussaa. Viikolla 31 pitää olla jo töissä.

Huomenna Kalajoki odottaa. Luvattu hyvää ja hikistä keliä (aurinkoinen). Ehkä pääsen Rahjan saaristoonkin asti.

iPadin suojakotelo-ongelma

iPadin vesitiiviiseen suojakoteloon tuli reikä. Nyt en voi pitää ipadia kannella. Joudun laitaa (onneksi mahtuu) vesitiiviiseen pussukkaan. Ikävä takaisku. Vähän oli jo vettä rikkoontuneessa kotelossa. Onneksi iPad sentään toimii. Kartat jätin pois matkasta. Paitsi Vaasa n ja Kokkola n alueen kartat. Arkkukarissa pitämässä tuulta. Odotan sopivaa hetkeä jatkaa matkaa.

maanantai 29. kesäkuuta 2015

Matka jatkuu 29.6. Kl. 19:15.

Raahe-Piehinki 16km.

Seitsemän tunnin ajomatkan jälkeen saavuin Raaheen veljeni kyydissä n. Kl. 18:15 Raahen pursiseuran rantaan. Kajakin lastaamiseen meni noin tunti. Sain seuraa Kun Raahelaisia melojia lähti mukaan Piehinkiin. He olivat Antti Orava, Heikki Mikkilä ja Jouko Rahko. Meri oli tyyni ja pienet mainingit aavalta päin heiluttelivat kajakkeja sen verran että pidimme vähän etäisyyttä toisiimme. Antti kutsuikin merta hypnotisoivaksi, niin erikoista se oli. Aivan kuin vesilaattoja heiluisi edes takas. Saavuimme Piehinkiin Antin vanhempien mökille punaisen horisontin saatteessa n. Kl. 22:00. Heikki lähti melomaan vielä takaisin Raaheen,minua odotti yösijaksi varattu pieni sauna jamuut lähtivät autolla takaisin.

Katselin sääennustetta. Huomiseksi luvassa kovan tuulen varoitus iltapäivällä. No se olikin pahaenteisen tyyntäkuten tulessa vitsailimme poikien kanssa.

perjantai 26. kesäkuuta 2015

Matkaan lähtö viivästyy.

Tänään oli tullut postissa kirje, tuli kutsu saapua 6.7. mennessä Nurmijärven poliisilaitokselle. Ei auta kuin siirtää sunnuntaiksi suunniteltua lähtöä maanantaille. Onneksi veljelläni alkoi loma ja sain hänet viemään minut Raaheen, jossa tarkoitus lähteä rannasta maanantai-iltana Piehinkiin kl 18 noin. Piehinkiin on matkaa 15km, joten kl. 21 olisin perillä.

Kävin kirkonkylän K-marketissa ja siellä oli Leader proteiinipuuroa -50% alennuksella. Löytyi omena-kaneli-makuista (aivan loistavan makuinen!) ja ostin kaikki omenakanelit, mitä löytyi. Lisäksi kanaliemikuutiota, nuudelia, lämmin kuppi-pusseja, Elovena pikapuuroa ja valmista 6 kk ikäisille tarkoitettua Valion Onni-puuroa, mikä on kätevä kelluntatauoilla, täyttää hyvin vatsan ja yksi sellainen purkki riittää kahdelle kelluntatauolle sekä lisäetuna se, että säilyy hyvin ilman jääkaappiakin sekä menee pieneen tilaan ja lisäksi siinä on nopeasti avattava korkki. Tuota syön usein yövuorossakin ruokatauoilla, ei ole liian raskasta ja jaksaa painaa töitä hyvin.

Lisäksi lääkevarasto on täydennetty. Välillä melotessani minua on alkanut närästämään. Johtuu varmaan siitä veden juomisesta ruokailun jälkeen - liiallinen veden juominen sekoittaa vatsan toimintaa ja pyrkii ylös. Joten närästyslääkettä mukaan ja enemmän taukoa heti ruoan jälkeen. Särkylääkkeitä on kevyempää ja vahvempaa; selkävaivojen varalta Sirdalud. Selkävaivat eivät tule melotessa, vaan maatauoilla kun ottaa torkut. Welhonpesältä hankkimani Hiko-lannevyö on kätevä tauoilla, tukee selkää ja pitää lämpimänä, eikä selkä saa vetoa. Selässäni on skolioosi, joten selän lihakset usein jumissa unien jälkeen. Vasemmassa jalassani on luupiikki, joka on sellainen tulehtuma kantapäässä - ei onneksi häiritse melontaa, mutta kävelyä kyllä (lue; tavaroiden kantamista melontatossuilla). Varsinkin herättyäni tuo luupiikki on kipeä. Siihen vaivaan auttaa kortisonipiikki, tai venyttely ja olen koittanutkin tähän asti tuolla venyttelyllä mm. melotessa kantapäätä tuleekin tavallaan venyteltyä, kun jalat on tukevasti tapissa. Kortisonipiikissä olisi se ongelma, jos se epäonnistuu, niin jalka olisi vieläkin kipeämpi ja sitä en nyt tähän kaipaa.

Nyt Nurmijärvi hiljentyy tutkimaan melojilta tulleita taukopaikkoja ja matkakertomuksia. Hyvää yötä!

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

Ruokailu, tankkaus ja eväät ja taukoilu.

Mukana on Primus-merkkinen trangia ja litran kokoinen kaasupullo. Aamusta keitän veden puuroon ja termariin. Puuroa olen varannut parin viikon tarpeiksi mukaan. Aamupuurolla jaksaa pitkälle päivään ja sitä täydennän välipaloilla melotessa ja maatauoilla; on ruisleipää (jos mahdollista, niin paahdan ruisleivät, jolloin ne kestävät kastumista, eivätkä murene kastuessa) ja leivän päälle edam-juustoa, metukkaa tai ylikypsää kinkkua. Myös myslipatukoita, proteiinipatukoita, Valion Onni-vauvapuuroa, mehukeittoja, suklaata, pähkinöitä menee jonkin verran. Iltaisin tankkaan Fastilla, sellaista proteiinipalautusjuomaa.

 Vettä on arviolta 20 litraa kolmessa isossa vesileilissä + Lidlin 1,5 litran vichypulloja. Melonta-aikana selässä on 3 litran juomaleili, johon laitan vettä n. 2 litraa (melontaliivini selkätaskuun ei mahdu enempää) ja sekaan urheilujuomajauhetta, tai suolaa. Tuo 2 litraa on riittänyt koko päiväksi nyt kylmillä keleillä. Kuumina päivinä tilanne lienee toisin - veden kulutus kasvaa kuumilla keleillä arviolta tuplaten. Lisäksi mukana on magnesium-tabletteja.

Iltaisin olen ottanut mukin pohjalle pikku konjakkihömpsyn. Jatkossa mennään brandylla iltanaukut. Siis ei mitään litratolkulla vaan joku 30-40ml ja sitten on hyvä mennä makuupussin sisään. Myös kahvinjuonti saa jäädä iltaan. Opin kerrasta, ettei ennen melontasessiota kannata ottaa diureettia. Saas nähä miten onnistuu kahvittomuus päivällä.

Minä myös tupakoin. Hurahdin viime kesänä eräissä sinkkubileissä polttamaan kolmen vuoden tupakkalakon jälkeen. Melotessa tunnin välein tartten Nicotinell-imeskelytabletin tai tupakkatauon. Kovassa aallokossa, tai märillä käsillä tupakointi ei tietenkään onnistu. Edelliskerralla onnistuin lopettamaan tupruttelun noilla Nicotinell-imeskelytableteilla ja tarkoitus yrittää sama vielä uudestaan. Kärsivällisyyttä se vaatii. Jo yhdelläkin imeskelytabletilla pystyy jo puolittamaan savutuksen. Keho saa tarvitsemansa nikotiinin jo tabletista. Jos vaan maltan imeskellä tablettia, niin pian riittää, kun vaan sytyttää tavaksi tulleen tupakan ja sitten heittää sen pois. Mutta kyllä se vaan niin on, että kun olet voittanut yhden tai kaksikin isoa meren selkää, tuuli, sade ja aallokko on matkallani tuivertanut ja pääset rantaan, otat kupposen kahvia ja ehkä hieman sitä konjamiiniakin voitettuasi itsesi taas kerran, niin kyllä vaan se istahtaminen kivelle ja yksi hemmetin tupakka maistuu niin maan taivaalliselta. Ei sitä tunnetta voi kuvata. Siinä erilaiset tunteet purkautuu ja ne tarvitsee käsitellä siinä.

Maatauoilla maistuu myös nokoset. On aivan taivaallista merimenon jälkeen maissa päästä pitkällensä ja panna silmät kiinni. Saa olla potslojo ja aivot narikassa edes hetken verran. Vartin tirsat antaa kummasti lisäenergiaa taas jatkaa eteenpäin. Ei voi muuta kuin syvä kumarrus ja kunnioitus niille, jotka jaksavat puurtaa pitkää päivää päivästä toiseen kaikki valtamerien yksinpurjehtijat, yksinhuoltajat kotona, kirurgit pitkissä leikkaussessioissaan ja kaikille, joiden täytyy vain jaksaa jatkaa eteenpäin saadakseen päivänsä täyteen.

Ja vielä kiitos niille, jotka ovat auttaneet minua jollakin tavalla tällä matkallani tähän asti. Miten se sitten päättyykin, jää nähtäväksi. Kaikille en ehkä ole sitä sanonut, mutta nyt sen sanon. Kiitos!


Kuvia: Hailuodon riutta - Raahe

 1. 8.6. lähtö kl 03:00 aamulla. Vihdoin vaihteeksi luoteistuulta pukkaa eli takaoikealta n. 4ms.
 2. N. kl. 17 Merikylälahden jälkeen ennen Tauvoa. Ei pääse eteen, eikä taakse. Ruohoa kasvaa keskellä merta! Ei auta ko kävellä ja raahata painavaa ja täysinäistä kajakkia.
 3. Antti Orava tuli seuraksi viimeiselle etapille. Kello 20:02 lähtö Tauvosta.
 3. Antti on loistava aallokkokuvaaja, pakko oli itsekin kokeilla. Joskin en ole niin hyvä, vähän meni vinoon.
 4. Onnistui toinenkin kuva.
 5. Saariston suojassa 2 h 15 minuutin päästä ja aurinkokin suostui pilkahtamaan esiin.
 6. Raahessa on kiinalainen ravintola tuolla ylhäällä. Hyvät ruuat ja mainio näköala.
 7. Raahen veneranta on hieno.
 8. Kajakki odottaa Raahessa seuraavaa lähtöä.
 9. Raahen museossa tuli käytyä. Siellä on maailman vanhin sukelluspuku. Jos aihe kiinnostaa, niin yle Areenasta katso, kuinka Niko Kivelä Nurkkakunnat-ohjelmassa pukee tuon puvun replikan päällensä. Valitse jakso, jossa aiheena Raahe.


Kuvia: Oulun ohitus saariston suojassa.

6.6. Siellä saarien takana Hailuodon riutta, matkaa olisi vielä n. 4h. Silmin näkee tuulimyllyt. Kuvasta ei tässä kohdin.
 Ajan säästämiseksi en melo Ouluun ollenkaan. Sinne tuo kaupunki jää vasemmalle.
Oulun kaupunki.

Kuvia: Vatunginnokan jälkeen melkein kaaduttuani Halttulanmatala-saaressa hengähdystauko.

 1. Huhhuh. Helpotuksen huokaisu hurjien aaltoryöppyjen jälkeen Halttulanmatalassa.
 2. Sinne pitäisi jatkaa. Aaltoja ei tässä näy, mutta niitä riittäisi vielä.
3. Uskokaa tai älkää. Vauvanruoka Valion Onnipuuro toimii välipalana. Niistä vain kertyy roskia, jotka tietenkin vietävä mukanansa.
 4. Iin rantaa.

 5. Iin meriseuran yläkerta yöpymispaikkana.
6. Paikallisessa kahvilassa kunnon jukeboxi. Topi Sorsakoskea soimaan "Tuuli tuo, Tuuli vie vanhan muiston, josta lämpöä ei enää saa..."
 7. 5.6. Laitakarin nokkaan pääsin kunnon aallokossa. Puuskat yli 10 ms.
 8. Jos en nyt ihan vielä lähtisi jatkamaan matkaa. Kaatuminen 6 C asteiseen veteen ei viehätä vieläkään. Vaikka aurinko paistaa, tuuli tuntuu kuin -1 astetta olisi.

9. Videota laitakarinnokalta.

Kuvia alkutaipaleelta. Kemi, Vatunginnokka, syntymäpäivä Hailuodossa.

 1. Siellä jossain oli lähtöpiste Tornio.

 Takana Kemin teollisuusalue ja kuvassa laivaväylä Kemi-Hailuoto-Oulu.

 3. Tokan melontapäivän päätepysäkkinä Vatunginnokka. Takana 15 km pituisen selän ylitys.

 4. Systeri vastassa ja saanut sataman keittiön käyttöömme tulevan myrskyn ja syntymäpäiväni ajaksi.

 5. Purjeveneen maston oikealla puolella olevan saaren takaa meloin 15km selän. Vastaranta näkyy pienenä viivana.

 6. Syntymäpäivä. Alkuperäisen suunnitelman mukaan Hailuotoon piti mennä meloten, mutta parempi näin. Autolla katsomaan Marjaniemen majakka. Videon lopussa näkyy kalasatama, johon meloin 6 päivän päästä ja siitä jatkoin suoraan Varjakkaan seuraavana päivänä.

6b Vaikka aurinko paistaa, se ei juurikaan lämmitä. Veden lämpötila alle 6 C. Lämpimät HellyHansenit päällä. Hailuodon lauttaa odotelles.
 7. Marjaniemen majakka Hailuodon länsilaidalla. Matka saaren läpi n. 20 km. Tuuli oli kovaa ja kylmää.

 8. Hailuodon merimuseossa.

9. Vatunginnokalla yönäkymä keittiömajasta. Olisipa sää yhtä hyvä, kuin taivaanranta on kaunista!

perjantai 19. kesäkuuta 2015

Hyvää juhannusta ja toivo elää sään suhteen...

Hei taas ja hyvää juhannusta!

Äsken kurkkasin sääennusteita ja -varoituksia. Tänään huomasin jotain aivan ihmeellistä. Ei  ennakkovaroituksia, ei kovan tuulen varoituksia koko Suomessa! Ensimmäinen kerta tänä kesänä!! Tiedossa tyyni juhannus, hieman sadetta ja illaksi luvataan jo auringon pilkahtaminen.

Viikko vielä töissä ja sitten kohti Raahea, jossa kajakkini odottaa matkan jatkumista. Siskoni on luvannut heittää mut sunnuntaina Raaheen, jotenka arvioitu jatkamispäivä olisi 28.6. kohteena Piehinki ja Pyhäjoki.

Jatkossa myös blogin päivitykset saattavat vähetä. Virtaa pitää säästää plotteria varten. Jos aurinko paistaa, pystyn lataamaan aurinkokennoilla. Aurinkokennolatausta en ole vielä päässyt testaamaan, joten se on vielä auki, miten tehokkaasti kennot toimivat. Tähän mennessä en ole merikortteja tarvinnut kertaakaan matkallani. Merikortteja tutkin kyllä kotona, samoin kuin minulle lähetettyjä karttoja. Karttoja tutkii kätevästi myös tietokoneella; esimerkiksi fonectan kartoissa on mahdollisuus avata veneilykartta ja sillä saa mitattua etäisyyksiä ja tehtyä reittisuunnitelmia. Merikorteissa on omat huonot puolensa. Teksti on aika pienellä ja ne vievät todella paljon tilaa. En voi kuin ihmetellä ja ihailla aiempien rannikkomelojien pakkaustaitoja. Kajakkiin kyllä mahtuu tavaraa, mutta ne pitää asetella tarkasti, ja mitä tavaraa mut ovat jättäneet pois, saadakseen kartat mahtumaan?

Tähän mennessä paras tapa tehdä reittisuunnitelma on ollut tehdä se ipadin loistomobiili-sovelluksella melontapätkä kerrallaan siten, selaan kartalta satamat ja että taukopaikat satamiin, jos mahdollista. Rantautuminen aallonmurtajien suojassa on ollut kätevää, kun tuulet olleet kovahkoja. Lisäksi satamissa liikkuu ihmisiä, joiden kanssa voi jutella - voi saada tietoa sataman palveluista, lähipaikoista jne.

Kun pääsen Kokkolan ja Vaasan alueelle, paikallisten melojien ennakkoon antamat vinkit hyvistä taukosaarista ja laavu-paikoista tulevat tarpeeseen. Myös varoituksia matalista paikoista ja kivisistä rannoista on tullut paljon, mutta vesi on aika ylhäällä, joten kiviltä ja kolhuilta olen välttynyt. Myös aaltoileva vesi auttaa paljon kivisissä paikoissa. Ei tarvitse kuin tarkkailla suoraan edessä aaltoilevan veden käyttäytymistä; siellä missä vesi rikkoontuu, on kivi ja 20-30cm ohitus suojan puolelta riittää hyvin. Se on myös virkistävää saada seuraa ja tavata uusia ihmisiä - ja toivottavasti löytyy sitä virtaa. Saatan jättää merikortit pois, kun nörttimelonta on toiminut niin hyvin tähän asti.

Lohtajalta soittivat armeijan päivystyksestä, jonne olin jättänyt soittopyynnön, että pääsenkö ohittamaan ampuma-alueen rannat päiväsaikaan. Saan myös rantautua tarvittaessa. Teen kuitenkin tarkistussoiton päivystäjälle vielä ennen Lohtajan ohitusta. Jos siellä olisi ampumaharjoitukset, joutuisin kiertämään varoalueen ulkopuolelta, tai melomaan varoalueen läpi yöaikaan.

keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

Paluu töihin kahdeksi viikoksi.

Säätiedotus lupaa kovaa lounaistuulta edelleen. Ilma on todella kylmää. Siksi oli aika tehdä tällainen ratkaisu - ajatus välähti mieleeni viime yönä. Mietin jo luovuttamista kun aika rientää ja olin jo jäljessä aikataulusta. 

Muistin lukeneeni erään rannikkomelojan blogista myrskyn yllättäessä hänen palaneen töihin joksikin aikaa. Voisinpa minäkin tehdä tuolla tavalla! Tuumasta toimeen. Paluu takas töihin pariksi viikoksi!

Hyvät lukijat. Palaan parin viikon päästä tositoimiin. Toivottavasti silloin on lämpimämmät ja tyynemmät kelit. Kaikille lukijoille lämmintä ja rauhallista juhannusta!

Kesäterkuin

Teme

Ps. Ja vielä kerran suurkiitos minua auttaneille, eritoten Raahen Purjehdusseura ja Iin meriseura.

Hylje kajakin päällä..

Kirjoitin tässä muutama päivä sitten jutelleeni vanhan kalastajan kanssa. Kalastaja oli kysynyt minulta, olinko nähnyt hylkeitä. Sanoin, etten ollut, mutta haave olisi kyllä nähdä livenä luonnossa sellainen luontokappale. 

Tästä tulikin mieleen seuraavaa: kuulin tarinan siskoltani. Hän oli käynyt Edenissä uimassa ja siellä joku uimari kertoi, että se on kiva kun hylje saattaa nousta kajakin päälle. Facebookissa myös leviää kuvasarja, jossa hylje nötköttää kajakin keulassa. Minä olen kyllä sitä mieltä, että kyseessä on trikkikuvat. Hailuodon ja Raahen museossa on kummassakin täytetty hylje. Muistaakseni siellä tiedoissa sanotaan hylkeen painoksi n. 150 kg. Tuon tiedon jälkeen en olekaan enään niin varma, haluanko hyljettä lähelleni, saatika kajakkini päälle.

Aina kun kajakin kanssa ollaan vesillä ja kanssameloja haluaa esimerkiksi ottaa tukea kajakistasi, niin tuki ja ote otetaan aina ensisijaisesti keulasta, ei koskaan sivulta. Jos kaksi kajakkia laitetaan vierekkäin, pannaan mela poikittain kajakkien päälle. Poikittain oleva mela antaa hyvän, ellei paremmankin tuen paikallaan kelluttaessa. Yksin melotessa toinen kajakki (tai laituri, tai kivi tms. tuki) korvataan ilmatäytteisellä kellukkeella. Kelluke kiinnitetään melan lapaan ja mela veteen poikittain, jolloin mela kelluu kellukkeen varassa. 

Olisi mukava saada varmistus, tai tieto, että onko kenelläkään tällaista hylje-kokemusta. Pöllön tiedän olleen kajakin päällä. Jokainen varmaan on kuullut Tuusulanjärveltä pelastetun pöllön uutisista.
 

Kovan tuulen varoituksia

Lisää kovan tuulen varoituksia tiedossa, ilmoittaa ilmatieteenlaitoksen sää ennuste. Kovaa tuulta lounaasta. Myös norjalaisten windguru.com ilmoittaa kovista ennusteista. 

Ilmoittelen illalla jatkosuunnitelmistani, kunhan saan varmistuksen n. kl. 19.00.

Kaikille hyvää kesäkuuta, jos olette jo lomalla, keksikää mukavaa tekemistä mm. museot, kylpylät tms. ajatuksia muualle kuin sään suremiseen.

Iltaan.

Teme

tiistai 9. kesäkuuta 2015

Kovan tuulen varoitus.

Taas iski kovan tuulen varoitus tälle päivälle. Tuuli on lisäksi vastaista. Ennuste oli jo toissapäivänä aavistettavissa, sillä tuuli puhisi etelässä ja kovan tuulen rintama oli siirtymässä pohjoiseen. Antin kanssa eilen illalla tullessa viimeistä n. 15km pätkää tuuli oli laantunut verrattuna siihen mitä se päivällä oli, mutta edellisen myrskyn laineet myllersivät Raahen edustalla ajoittain aika korkeinakin. Vesi on n. 30cm korkeammalla, joten normaalisti täällä näkyvät kivikot ja matalikot eivät olleet nähtävissä, mutta tuntuivat kyllä korkeina murtuvina aaltoina niissä matalissa kohdin. Minulle veden korkeus sentään on siunaus, sillä olen välttänyt kivet ja kolhut - koputan puuta. Kiviä on kyllä saanut ihmetellä siitäkin huolimatta kaukana rannoista.

Eilen oli herätys kl 00:30. Olin siskoni kanssa Nallikarin leirintäalueella pikku mökissä, jossa edes vähän sain varusteita kuivaksi - suojalta ulkona olevalta jäätävältä tuulelta ja vesisateelta. Aamiainen ja pakkailu. Sitten kohti Hailuodon riuttaa, jossa kajakki odotti sopivaa keliä lähtöön kalasatamassa. Lähtö oli n. kl 03:00 ja suuntasin kohti Varjakkaa. Varjakassa olin n. kl 5.00 ja tunnin tauko. Tulin juoneeksi kahvia - diureettia. Kaikki oli kuollutta siihen aikaan, mutta onneksi siellä oli ulkoWC, jolle oli käyttöä. Sitten kohti Varessäikkää.

Puolessa välissä matkaa n. tuntia ennen Varessäikkään saapumista alkoi hirveä pissahätä. Siinä sitten pohdin, että olisipa vesi lämmintä, niin voisin hypätä pissille. Mutta ei. Kokeilin varmuudeksi merivettä ja se oli jäätävän kylmää. Ei ei, munathan tuonne surkastuu, menee sisäänkin vielä piiloon. Tuumin, että jaksan perille asti mutta matkaa oli vielä rutkasti. Sitten katsoin vasemmalle ja näin hiekkarannan. Tuumasin että tuonnehan minä lasken veteni. En kuitenkaan ehtinyt meloa kuin ehkä 500 metriä niin kova oli hätä, että pissasin kuivapukuni sisälle. En ollut pariin viikkoon käynyt saunassa ja olipahan nyt kerrankin oikein lämmin olla! Tämän vuoksi Varessäikällä meni pari tuntia kuivatellessa vaatteita. Koitin tyhjentää kuivapukuni sisältä, mutta pisaraakaan ei tullut ulos. Sen verran hyvin imee 90-luvun Adidas-verkkarit.

Tämän jälkeen kohti Merikylänlahtea. Kiveä ja hiekkaa ja matalaa oli paljon. Samalla myös aaltoryöpyt suurenivat. Hailuoto ei enää suojannut luoteistuulta ja jouduin kunnon hyökkäävään aallokkoon kunnes pääsin seuraavaan etappiin, Merikylänlahden sataman suojaan. Pari kertaa meinasin kaatua, mutta taas selvittiin - Hyvä Epic-mela. Merikylänlahdella odottelinkin kovemman tuulen laantumista pitemmän aikaa. Ilma tuntui entistä kylmemmältä. Satamassa oli pieni kota, jonne pääsisi suojaan. Aurinko paistoi, mutta se ei lämmittänyt yhtään. 

Läksin lopulta kohti Tauvoa ja Tauvossa meinasin jo lopettaa tälle päivälle. Kertakaikkiaan raskas retki oli. Tauvoon mennessä välillä oli niin matalaa, että ei päässyt eteen, eikä taakse ja  jouduin nousemaan kajakista ja jatkaa matkaa jonkin aikaa kävellen. Painava kajakki oli raskas vetää. Kajakki ui täyteen lastattuna syvällä ja vesi oli matalaa. Tämä hiekka onkin Merikylänlahdella ongelma merenkululle ja satama jäänyt paitsi isoja laivoja hiekan muodostuksen takia. 

Tauvossa olin ihan kuitti, kunnes Oravan Antti, melontaohjaaja Raahen purjehdusseurasta soitti, että vieläkö riittää voimia jatkaa pikku pätkä Raaheen? Kyllähän toki, vastasin. Seura piristäisi menoa. Kyllähän nyt etelän juippi yhden pikku pari tunteroisen jaksaa. Olin heränyt 00:30 aamulla, ja kello oli 20:00 illalla kun teimme lähtöä Tauvosta. Meri ei antanut yhtään lepoa. Koko ajan sai vahtia aaltoja ja ettei melo liian lähellä toista. Kerran olinkin osua Antin kylkeen, mutta hänellä tuntui olevan silmät selässään, kun hän kääntyi ja otti kajakkini keulasta kiinni ja työnsi kauemmas. Siinä olisi joku toinen saanut painavasta kajakista kylkeensä. Olin nähnyt ja ihastellut Antin valokuvia facebookissa, mutta nyt sain ihastella hänen kykyään valokuvata kovassakin aallokossa. Lopulta pääsimme kanavaan. Raahessa on kaivettu hieno kanava, jota pitkin meloimme purjehdusseuralle. Jossa pääsin saunaan ja nukkumaan.

Kuvia Tauvo-Raahe ja haastattelu

Kiitos Antille kuvista. Raahen Seutu kävi tekemässä lehtihaastattelun.

http://hotrodfen.kuvat.fi/kuvat/Melontaa+Merellä+2015/Tauvo+Raahe+8.6.2015/

maanantai 8. kesäkuuta 2015

Raahessa

Matkaa tein n. 60 km. Lähdin aamuyöstä kl 03 ja illalla kl 22 perillä. Viimeisellä 15km etapilla seuranani meloi Antti Orava Raahen Purjehdusseurasta. Se oli mukavaa vaihtelua. Olisi jäänyt tekemättä tuo vika pätkä yksin.

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Kovan tuulen varoitus ja vanha kalastaja.

TuuliEnnuste lupaa 13ms tuulta ja 16ms puuskia tälle päivälle. 

Tulevalla pätkällä ei ole taas saaren saarta suojana. Hailuoto 5 km päässä luode/länsi-suunnassa,  Riutankari suojaa hetken pohjoisesta lähtöni jälkeen, ja jos etelästä tuulee niin Varessäikkä ja Varjakka odottavat edessäpäin. Varessäikkään päästäkseni on pakko tehdä 8 km selän ylitys. Varjakasta Tauvoon odotettavissa surffia. Ja jos Raahelaiset ovat vastassa Tauvossa, niin odotettavissa lisää surffia. 

Jos lounaasta tuulee, niin mainingit tulevat suoraan Ruotsista ja Tanskasta. Hailuoto - Varjakka välinen Lumijoenselkä, tai Liminganlahti on matalaa, jotenka vesimassat tekevät siinä kohtaa syvältä ylösnousun. Tuollainen syvän vaihtuminen matalaksi kapenevaan lahteen voi aiheuttaa koviakin aallokoita.  Tämän vuoksi jätin Hailuodon väliin; alkuperäinen suunnitelmani oli meloa saaria pitkin suoraan Hailuodolle ja sieltä Tauvoon. Hyvä etten lähtenyt, olisi Lassilan Pekan kirja luettu moneen kertaan myrskyjä pidellessä.

Tuli tässä mieleen, että edellisessä lähtöpaikassa (jossa ihmettelin kovaa tuulta) Laitakarin nokalla, tuli vanha kalastaja katsomaan tuulista merta. Hän huomasi minut ja tuli juttelemaan; kertoi tulleensa katsomaan paattiansa. Kun esittelin oman paattini, hän kertoi itsekin meloneensa nuorempana. Hän oli Turusta kotoisin (jo toinen turkulainen tällä reissulla) ja melonut Turun saaristossa paljonkin. Kun kysyin hänen kajakkinsa materiaalista (ajattelin mielessäni "varmaan vanerinen, tai jopa rimakajakki") niin hän sanoi sen olleen kankaasta ja öljyllä käsitelty vedenpitäväksi. Olin vaikuttunut. Kun kysyin, onko hänellä kajakki täällä. Hän sanoi sen varastetun kaksi päivää sen jälkeen kun hän oli muuttanut Ouluun. Hän myös kysyi minulta, olinko nähnyt hylkeitä tullessani Vatunginnokalta (edellinen lähtöpaikka). Kerroin oikaisseeni selän yli, ja pitäneeni saaressa tauon, enkä ollut siis nähnyt hylkeitä. Jos olisin tullut rannanmyötäisesti, olisin saattanut nähdä hyljelauman. En ole vielä koskaan nähnyt hylkeitä livenä luonnossa, ja se onkin yksi tämän matkani haaveista. Rohkaisin mieleni vielä kysyä, että montako hyljettä on takertunut hänen verkkoihinsa, sanoi hän, että yksi kuutti on kerran jäänyt. Aikuiset hylkeet napsivat lohet, ja pää jää vaan jäljelle.

lauantai 6. kesäkuuta 2015

Sport-tracker

Virran säästämiseksi en käytä seurantaa koko matkalle. Mutta yritän jättää jäljen lähtö- ja saapumispaikalle Sport-trackerilla. Seurantaa löytyy täältä. 

Oulu ohitettu.

Ensimmäinen kunnon lenkki takana. Olisin voinut vielä jatkaakin Varessäikälle, mutta näytti nousevan sakea sumu. Kaksi maataukoa ja yksi kelluntatauko. Lisäksi kerran piti nousta kivelle ja vetäistä evä ulos - kivi juuttuneena eväkotelossa. Willysin evässä on valmiiksi reikä vetonarua varten. Naru evään kiinni ja evän ulostaminen on helppoa, jos eväkoteloon juuttuu kiviä ja hiekkaa. Kätevä niksi eikä tule rikkoneeksi evälaitetta. Hyvä keli oli meloa suurin osan matkaa. Meikäläisen röhnöttelykeli pääosin. Alkumatkasta oli metrin aaltoja. Kajakin uidessa syvällä, kädet kastuivat, eikä jääkylmä vesi tuntunut ollenkaan kivalta. Meloin sitten jonkin matkaa kädet ylempänä. Oikea nivunen oireili vasta vikalla 10 km osuudella. Täytyy kehittää jokin tuki polven alle. Tai enemmän taukoja. Ei ole kivaa, kun ei pysty toiselle puolelle kääntämään lantiota kunnolla.

Huomiseksi luvassa taas kovan tuulen varoitus. Lupasin kotiväelle etten ota turhia riskejä. Olisi kiva päästä Varessäikälle. Sitten pääsisikin jo Tauvoon moikkaamaan Raahelaisia. Mutta Raahe, Pohjanmaa ja Uki, kyllä täältä vielä tullaan!

Oulu ohitettu. Rannikosta melottu 10% Matka n. 50km 11h. Kunto kohisee! 

Hyvää Viikonloppua.

perjantai 5. kesäkuuta 2015

Välipäivä

Onneksi sisko tuli eilen autolla. Jätin kajakin kalasatamaan ja pääsin kuivattelemaan paikallisen meriseuran keittiötiloissa. Anterolle ja Pialle sinne Iihin tuhannet kiitokset! Hätäraketit näyttävän olevan kunnossa. Myös kuulokoje piti huoltaa, se kastui ja kuulin vaan huminaa ja kolkkoa liplatusta. Tähän mennessä paristojen vaihto on auttanut ja puhaltelu, ja taas toimii - ihme vekotin! Nivusen hieronta auttaa nivuskipuun, täytyy jatkossa meloa jalkatapit lähempänä, kuin normisti pidän. Myös luupiikki vaivaa vasemmassa jalassa. Luupiikki ei onneksi haittaa melomista, mutta melontatossut eivät ole kovin pehmeä kävellä kallioilla ja kivillä.

Tänään kävin neljä kertaa katsomassa matkan jatkamista. Kyllä pupu tuli nyt pöksyyn. Tuulen nopeutta luvattiin 10ms lännestä ja puuskia. Ja meri on lännestä täysin aavaa, ei saaren saarta näy. Aallot kuohuilivat tiheään. Jos vesi olisi lämpimämpää, lähtisin. Nyt vesi n. 5C ja ilma 12C + tuuli. Aallon korkeus jopa 2,5 metriä. Tuohon veteen jos kaatuisin, niin tuskin ehtisin reskuttaa itseni kajakkiin, niin kylmää se on.

Huomenna luvattu tyynempää. Ajoissa nukkumaan ja yrittää käyttää tyynempi keli hyväksi. Sunnuntaiksi taas luvattu kovan tuulen varoitus. Ehkä päähän jäi pieni klikki eilisestä läheltäpiti-tilanteesta. Jonkinlainen pelko? Täytyy yrittää nollata ajatukset ja luottaa vaan omiin kykyihini. Luotan vahvasti, että matkan edetessä rutiini ja kokemus tuo lisää rohkeutta, tyhmänrohkeutta?

torstai 4. kesäkuuta 2015

Jännä ilta eilen.

Keskiviikon lenkki:

Tuuli oli 6-7ms lännestä. Ennuste lupasi vielä kovan tuulen varoituksia, puuskia 15ms. Lähdin iltapäivällä melomaan ajatuksena päästä edes vähän matkaa. Meloin Vatunginnokka-Taipaleen selkä- Nybyn saaressa tauko. Oli kyllä semmoinen keli, etten ennen ole kokenut. Kuten jo tämän blogini alkutaipaleilla totesin, saatan olla meloltaiältäni nuorin tässä puuhassa, ja jos en ole, respektit sille, joka tämän urakan lähtee vähemmällä kokemuksella tekemään. Selällä oli selvästi matala kohta, samoin saaren edustalla, vaikka yritin kiertää kauempaa välttääkseni rikkoutuvat aallot ja kivet. Aalto syöksähti korkeammalle näissä kohdin. Kahdesti olin kaatua. Ensin selällä - piece of cake, ja toisen kerran saaren kohdalla. Tämä toinen oli pahempi, mutta olisi ollut ranta lähellä sentään. Aalto löi takaa yllättäen ja kovaa.  ouduin tekemään monta korjausliikettä. No, eipä tarvinut uida tällä kertaa. 

Viime kesänä meloimme Hukkareissulla Inkoosta Sipooseen. Tuulen kovuus oli tuon retken toisena päivänä sama kuin nyt. Aallot olivat silloin pyöreämpiä. Eivät ollenkaan teräviä ja hyökkääviä kuin nyt.

Saaritauon jälkeen lähdin Laitakarinnokkaan. Ennen lähtöä säädin jalkatapit lähemmäksi. Nyt aallot tulivat oikealta. Sivuttaisaallokossa oli nyt helpompaa.

Juttelin illalla paikallisen meripelastusporukan kanssa. Sanoivat, että etelästä tulevat myrskyjen aallot saattavat aaltoilla täällä vielä kaksi päivää, vaikka olisi ihan tuuletontakin. Tarkistutin samalla hätärakettini, olivat vähän kosteissa olosuhteissa olleet. Kiitokset Iin Meriseuralle yöpymispaikasta.

Matkaa tuli 20km.


keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Torstaina siintää mahdollisuus..

Torstaina saattaisi olla sauma lähteä. Jeee. Luvassa aurinkoa ja hieman tyynempää, myös tuulen suunta näyttäisi muuttuvan sivumyötäiseksi. Torstai on toivoa täysi!

Tänään kävin katsomassa murtajalla aaltoja. Keskellä selkää näkyi aallon pärskeitä, jotka aiheutuvat aaltojen törmätessä kivikkoon. Tuuli lennätti pärskeet korkealle. Tuuli oli kovaa ja jäätävän kylmää. Ei mitään asiaa vesille. Kaksi tuntia aiemmin näytti vielä siltä, että sää olisi tyyntymässä. Onneksi on välineet, millä seurata säätä.

Erikoista on meri. Vesiliikennettä ei näy juuri ollenkaan. Kalastajat lähtivät aamulla merelle, mutta heillä on suuntansa ja tuntevat vedet. Purjeveneitä en ole nähnyt yhtään. Moottoriveneen olen nähnyt veneväylällä. Yhden vesiskootterin näin rallailevan Kemiin päin sunnuntaina tänne tullessani.

Loistomobiili-plotterisovelluksen opettelua...
Ainakin hyvää aikaa ollut tutkia loistomobiili-sovellusta. Opin muutamia toimintoja - vanha kun ei opi kerralla. Hitaasti hyvää tulee. Löytyi mm. toiminto, jolla saan lukittua suunnan, jonne pitää suunnistaa. Loistossa on kätevä kompassitoiminto; kun melon, niin Loisto näyttää nuolella suunnan, mihin kajakki on menossa. Saan myös nopeuden, ja sijaintini astelukuina N ja E ja suunnan astelukuna. Näin voin sulkea ipadin, kun en sitä tarvitse, ja säästää virtaa. Kansikompassista voin tarkistaa suunnan matkan aikana ja sumussa  ja horisontista katson pisteen, jonne suuntaan.

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Kova tiistai

Myös tiistaina välipäivä kovan vastatuuliennusteen vuoksi
Vatunginnokalla sataman  tiloihin pääsin majoittumaan. Paikallinen nuorisoseura ylläpitää näitä tiloja. Hyvä palvelu, kohtuuhinta.