Eilen oli herätys kl 00:30. Olin siskoni kanssa Nallikarin leirintäalueella pikku mökissä, jossa edes vähän sain varusteita kuivaksi - suojalta ulkona olevalta jäätävältä tuulelta ja vesisateelta. Aamiainen ja pakkailu. Sitten kohti Hailuodon riuttaa, jossa kajakki odotti sopivaa keliä lähtöön kalasatamassa. Lähtö oli n. kl 03:00 ja suuntasin kohti Varjakkaa. Varjakassa olin n. kl 5.00 ja tunnin tauko. Tulin juoneeksi kahvia - diureettia. Kaikki oli kuollutta siihen aikaan, mutta onneksi siellä oli ulkoWC, jolle oli käyttöä. Sitten kohti Varessäikkää.
Puolessa välissä matkaa n. tuntia ennen Varessäikkään saapumista alkoi hirveä pissahätä. Siinä sitten pohdin, että olisipa vesi lämmintä, niin voisin hypätä pissille. Mutta ei. Kokeilin varmuudeksi merivettä ja se oli jäätävän kylmää. Ei ei, munathan tuonne surkastuu, menee sisäänkin vielä piiloon. Tuumin, että jaksan perille asti mutta matkaa oli vielä rutkasti. Sitten katsoin vasemmalle ja näin hiekkarannan. Tuumasin että tuonnehan minä lasken veteni. En kuitenkaan ehtinyt meloa kuin ehkä 500 metriä niin kova oli hätä, että pissasin kuivapukuni sisälle. En ollut pariin viikkoon käynyt saunassa ja olipahan nyt kerrankin oikein lämmin olla! Tämän vuoksi Varessäikällä meni pari tuntia kuivatellessa vaatteita. Koitin tyhjentää kuivapukuni sisältä, mutta pisaraakaan ei tullut ulos. Sen verran hyvin imee 90-luvun Adidas-verkkarit.
Tämän jälkeen kohti Merikylänlahtea. Kiveä ja hiekkaa ja matalaa oli paljon. Samalla myös aaltoryöpyt suurenivat. Hailuoto ei enää suojannut luoteistuulta ja jouduin kunnon hyökkäävään aallokkoon kunnes pääsin seuraavaan etappiin, Merikylänlahden sataman suojaan. Pari kertaa meinasin kaatua, mutta taas selvittiin - Hyvä Epic-mela. Merikylänlahdella odottelinkin kovemman tuulen laantumista pitemmän aikaa. Ilma tuntui entistä kylmemmältä. Satamassa oli pieni kota, jonne pääsisi suojaan. Aurinko paistoi, mutta se ei lämmittänyt yhtään.
Läksin lopulta kohti Tauvoa ja Tauvossa meinasin jo lopettaa tälle päivälle. Kertakaikkiaan raskas retki oli. Tauvoon mennessä välillä oli niin matalaa, että ei päässyt eteen, eikä taakse ja jouduin nousemaan kajakista ja jatkaa matkaa jonkin aikaa kävellen. Painava kajakki oli raskas vetää. Kajakki ui täyteen lastattuna syvällä ja vesi oli matalaa. Tämä hiekka onkin Merikylänlahdella ongelma merenkululle ja satama jäänyt paitsi isoja laivoja hiekan muodostuksen takia.
Tauvossa olin ihan kuitti, kunnes Oravan Antti, melontaohjaaja Raahen purjehdusseurasta soitti, että vieläkö riittää voimia jatkaa pikku pätkä Raaheen? Kyllähän toki, vastasin. Seura piristäisi menoa. Kyllähän nyt etelän juippi yhden pikku pari tunteroisen jaksaa. Olin heränyt 00:30 aamulla, ja kello oli 20:00 illalla kun teimme lähtöä Tauvosta. Meri ei antanut yhtään lepoa. Koko ajan sai vahtia aaltoja ja ettei melo liian lähellä toista. Kerran olinkin osua Antin kylkeen, mutta hänellä tuntui olevan silmät selässään, kun hän kääntyi ja otti kajakkini keulasta kiinni ja työnsi kauemmas. Siinä olisi joku toinen saanut painavasta kajakista kylkeensä. Olin nähnyt ja ihastellut Antin valokuvia facebookissa, mutta nyt sain ihastella hänen kykyään valokuvata kovassakin aallokossa. Lopulta pääsimme kanavaan. Raahessa on kaivettu hieno kanava, jota pitkin meloimme purjehdusseuralle. Jossa pääsin saunaan ja nukkumaan.
Hei, löysin retkikertomuksesi Retkimelojien fb-sivun kautta. Katselin perjantaina 5.6. Kuivaniemen Merihelmestä Vatunginnokan suuntaan ja lounaaseen. Olin fillarimatkalla Nuorgamista etelään ja kiitin mielessäni, etten ole juuri sillä hetkellä merellä melomassa Torniosta Virojoelle (sellainen oli suunnitelmani ennen kuin tiesin kesän työtilanteestani). Meri vaahtosi valkoisena navakassa länsituulessa. On ollut harvinaisen kylmä ja tuulinen keli touko-kesäkuussa. Voimia, onnea ja parempia säitä loppumatkalle Raahesta Virojoelle!
VastaaPoistaKiitos Pekka. Tuo lämmitti sydäntäni.
VastaaPoista