Äsken kurkkasin sääennusteita ja -varoituksia. Tänään huomasin jotain aivan ihmeellistä. Ei ennakkovaroituksia, ei kovan tuulen varoituksia koko Suomessa! Ensimmäinen kerta tänä kesänä!! Tiedossa tyyni juhannus, hieman sadetta ja illaksi luvataan jo auringon pilkahtaminen.
Viikko vielä töissä ja sitten kohti Raahea, jossa kajakkini odottaa matkan jatkumista. Siskoni on luvannut heittää mut sunnuntaina Raaheen, jotenka arvioitu jatkamispäivä olisi 28.6. kohteena Piehinki ja Pyhäjoki.
Jatkossa myös blogin päivitykset saattavat vähetä. Virtaa pitää säästää plotteria varten. Jos aurinko paistaa, pystyn lataamaan aurinkokennoilla. Aurinkokennolatausta en ole vielä päässyt testaamaan, joten se on vielä auki, miten tehokkaasti kennot toimivat. Tähän mennessä en ole merikortteja tarvinnut kertaakaan matkallani. Merikortteja tutkin kyllä kotona, samoin kuin minulle lähetettyjä karttoja. Karttoja tutkii kätevästi myös tietokoneella; esimerkiksi fonectan kartoissa on mahdollisuus avata veneilykartta ja sillä saa mitattua etäisyyksiä ja tehtyä reittisuunnitelmia. Merikorteissa on omat huonot puolensa. Teksti on aika pienellä ja ne vievät todella paljon tilaa. En voi kuin ihmetellä ja ihailla aiempien rannikkomelojien pakkaustaitoja. Kajakkiin kyllä mahtuu tavaraa, mutta ne pitää asetella tarkasti, ja mitä tavaraa mut ovat jättäneet pois, saadakseen kartat mahtumaan?
Tähän mennessä paras tapa tehdä reittisuunnitelma on ollut tehdä se ipadin loistomobiili-sovelluksella melontapätkä kerrallaan siten, selaan kartalta satamat ja että taukopaikat satamiin, jos mahdollista. Rantautuminen aallonmurtajien suojassa on ollut kätevää, kun tuulet olleet kovahkoja. Lisäksi satamissa liikkuu ihmisiä, joiden kanssa voi jutella - voi saada tietoa sataman palveluista, lähipaikoista jne.
Kun pääsen Kokkolan ja Vaasan alueelle, paikallisten melojien ennakkoon antamat vinkit hyvistä taukosaarista ja laavu-paikoista tulevat tarpeeseen. Myös varoituksia matalista paikoista ja kivisistä rannoista on tullut paljon, mutta vesi on aika ylhäällä, joten kiviltä ja kolhuilta olen välttynyt. Myös aaltoileva vesi auttaa paljon kivisissä paikoissa. Ei tarvitse kuin tarkkailla suoraan edessä aaltoilevan veden käyttäytymistä; siellä missä vesi rikkoontuu, on kivi ja 20-30cm ohitus suojan puolelta riittää hyvin. Se on myös virkistävää saada seuraa ja tavata uusia ihmisiä - ja toivottavasti löytyy sitä virtaa. Saatan jättää merikortit pois, kun nörttimelonta on toiminut niin hyvin tähän asti.
Lohtajalta soittivat armeijan päivystyksestä, jonne olin jättänyt soittopyynnön, että pääsenkö ohittamaan ampuma-alueen rannat päiväsaikaan. Saan myös rantautua tarvittaessa. Teen kuitenkin tarkistussoiton päivystäjälle vielä ennen Lohtajan ohitusta. Jos siellä olisi ampumaharjoitukset, joutuisin kiertämään varoalueen ulkopuolelta, tai melomaan varoalueen läpi yöaikaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti