Välipäivä

Onneksi sisko tuli eilen autolla. Jätin kajakin kalasatamaan ja pääsin kuivattelemaan paikallisen meriseuran keittiötiloissa. Anterolle ja Pialle sinne Iihin tuhannet kiitokset! Hätäraketit näyttävän olevan kunnossa. Myös kuulokoje piti huoltaa, se kastui ja kuulin vaan huminaa ja kolkkoa liplatusta. Tähän mennessä paristojen vaihto on auttanut ja puhaltelu, ja taas toimii - ihme vekotin! Nivusen hieronta auttaa nivuskipuun, täytyy jatkossa meloa jalkatapit lähempänä, kuin normisti pidän. Myös luupiikki vaivaa vasemmassa jalassa. Luupiikki ei onneksi haittaa melomista, mutta melontatossut eivät ole kovin pehmeä kävellä kallioilla ja kivillä.

Tänään kävin neljä kertaa katsomassa matkan jatkamista. Kyllä pupu tuli nyt pöksyyn. Tuulen nopeutta luvattiin 10ms lännestä ja puuskia. Ja meri on lännestä täysin aavaa, ei saaren saarta näy. Aallot kuohuilivat tiheään. Jos vesi olisi lämpimämpää, lähtisin. Nyt vesi n. 5C ja ilma 12C + tuuli. Aallon korkeus jopa 2,5 metriä. Tuohon veteen jos kaatuisin, niin tuskin ehtisin reskuttaa itseni kajakkiin, niin kylmää se on.

Huomenna luvattu tyynempää. Ajoissa nukkumaan ja yrittää käyttää tyynempi keli hyväksi. Sunnuntaiksi taas luvattu kovan tuulen varoitus. Ehkä päähän jäi pieni klikki eilisestä läheltäpiti-tilanteesta. Jonkinlainen pelko? Täytyy yrittää nollata ajatukset ja luottaa vaan omiin kykyihini. Luotan vahvasti, että matkan edetessä rutiini ja kokemus tuo lisää rohkeutta, tyhmänrohkeutta?