Mukana on Primus-merkkinen trangia ja litran kokoinen kaasupullo. Aamusta keitän veden puuroon ja termariin. Puuroa olen varannut parin viikon tarpeiksi mukaan. Aamupuurolla jaksaa pitkälle päivään ja sitä täydennän välipaloilla melotessa ja maatauoilla; on ruisleipää (jos mahdollista, niin paahdan ruisleivät, jolloin ne kestävät kastumista, eivätkä murene kastuessa) ja leivän päälle edam-juustoa, metukkaa tai ylikypsää kinkkua. Myös myslipatukoita, proteiinipatukoita, Valion Onni-vauvapuuroa, mehukeittoja, suklaata, pähkinöitä menee jonkin verran. Iltaisin tankkaan Fastilla, sellaista proteiinipalautusjuomaa.
Vettä on arviolta 20 litraa kolmessa isossa vesileilissä + Lidlin 1,5 litran vichypulloja. Melonta-aikana selässä on 3 litran juomaleili, johon laitan vettä n. 2 litraa (melontaliivini selkätaskuun ei mahdu enempää) ja sekaan urheilujuomajauhetta, tai suolaa. Tuo 2 litraa on riittänyt koko päiväksi nyt kylmillä keleillä. Kuumina päivinä tilanne lienee toisin - veden kulutus kasvaa kuumilla keleillä arviolta tuplaten. Lisäksi mukana on magnesium-tabletteja.
Iltaisin olen ottanut mukin pohjalle pikku konjakkihömpsyn. Jatkossa mennään brandylla iltanaukut. Siis ei mitään litratolkulla vaan joku 30-40ml ja sitten on hyvä mennä makuupussin sisään. Myös kahvinjuonti saa jäädä iltaan. Opin kerrasta, ettei ennen melontasessiota kannata ottaa diureettia. Saas nähä miten onnistuu kahvittomuus päivällä.
Minä myös tupakoin. Hurahdin viime kesänä eräissä sinkkubileissä polttamaan kolmen vuoden tupakkalakon jälkeen. Melotessa tunnin välein tartten Nicotinell-imeskelytabletin tai tupakkatauon. Kovassa aallokossa, tai märillä käsillä tupakointi ei tietenkään onnistu. Edelliskerralla onnistuin lopettamaan tupruttelun noilla Nicotinell-imeskelytableteilla ja tarkoitus yrittää sama vielä uudestaan. Kärsivällisyyttä se vaatii. Jo yhdelläkin imeskelytabletilla pystyy jo puolittamaan savutuksen. Keho saa tarvitsemansa nikotiinin jo tabletista. Jos vaan maltan imeskellä tablettia, niin pian riittää, kun vaan sytyttää tavaksi tulleen tupakan ja sitten heittää sen pois. Mutta kyllä se vaan niin on, että kun olet voittanut yhden tai kaksikin isoa meren selkää, tuuli, sade ja aallokko on matkallani tuivertanut ja pääset rantaan, otat kupposen kahvia ja ehkä hieman sitä konjamiiniakin voitettuasi itsesi taas kerran, niin kyllä vaan se istahtaminen kivelle ja yksi hemmetin tupakka maistuu niin maan taivaalliselta. Ei sitä tunnetta voi kuvata. Siinä erilaiset tunteet purkautuu ja ne tarvitsee käsitellä siinä.
Maatauoilla maistuu myös nokoset. On aivan taivaallista merimenon jälkeen maissa päästä pitkällensä ja panna silmät kiinni. Saa olla potslojo ja aivot narikassa edes hetken verran. Vartin tirsat antaa kummasti lisäenergiaa taas jatkaa eteenpäin. Ei voi muuta kuin syvä kumarrus ja kunnioitus niille, jotka jaksavat puurtaa pitkää päivää päivästä toiseen kaikki valtamerien yksinpurjehtijat, yksinhuoltajat kotona, kirurgit pitkissä leikkaussessioissaan ja kaikille, joiden täytyy vain jaksaa jatkaa eteenpäin saadakseen päivänsä täyteen.
Ja vielä kiitos niille, jotka ovat auttaneet minua jollakin tavalla tällä matkallani tähän asti. Miten se sitten päättyykin, jää nähtäväksi. Kaikille en ehkä ole sitä sanonut, mutta nyt sen sanon. Kiitos!
Vettä on arviolta 20 litraa kolmessa isossa vesileilissä + Lidlin 1,5 litran vichypulloja. Melonta-aikana selässä on 3 litran juomaleili, johon laitan vettä n. 2 litraa (melontaliivini selkätaskuun ei mahdu enempää) ja sekaan urheilujuomajauhetta, tai suolaa. Tuo 2 litraa on riittänyt koko päiväksi nyt kylmillä keleillä. Kuumina päivinä tilanne lienee toisin - veden kulutus kasvaa kuumilla keleillä arviolta tuplaten. Lisäksi mukana on magnesium-tabletteja.
Iltaisin olen ottanut mukin pohjalle pikku konjakkihömpsyn. Jatkossa mennään brandylla iltanaukut. Siis ei mitään litratolkulla vaan joku 30-40ml ja sitten on hyvä mennä makuupussin sisään. Myös kahvinjuonti saa jäädä iltaan. Opin kerrasta, ettei ennen melontasessiota kannata ottaa diureettia. Saas nähä miten onnistuu kahvittomuus päivällä.
Minä myös tupakoin. Hurahdin viime kesänä eräissä sinkkubileissä polttamaan kolmen vuoden tupakkalakon jälkeen. Melotessa tunnin välein tartten Nicotinell-imeskelytabletin tai tupakkatauon. Kovassa aallokossa, tai märillä käsillä tupakointi ei tietenkään onnistu. Edelliskerralla onnistuin lopettamaan tupruttelun noilla Nicotinell-imeskelytableteilla ja tarkoitus yrittää sama vielä uudestaan. Kärsivällisyyttä se vaatii. Jo yhdelläkin imeskelytabletilla pystyy jo puolittamaan savutuksen. Keho saa tarvitsemansa nikotiinin jo tabletista. Jos vaan maltan imeskellä tablettia, niin pian riittää, kun vaan sytyttää tavaksi tulleen tupakan ja sitten heittää sen pois. Mutta kyllä se vaan niin on, että kun olet voittanut yhden tai kaksikin isoa meren selkää, tuuli, sade ja aallokko on matkallani tuivertanut ja pääset rantaan, otat kupposen kahvia ja ehkä hieman sitä konjamiiniakin voitettuasi itsesi taas kerran, niin kyllä vaan se istahtaminen kivelle ja yksi hemmetin tupakka maistuu niin maan taivaalliselta. Ei sitä tunnetta voi kuvata. Siinä erilaiset tunteet purkautuu ja ne tarvitsee käsitellä siinä.
Maatauoilla maistuu myös nokoset. On aivan taivaallista merimenon jälkeen maissa päästä pitkällensä ja panna silmät kiinni. Saa olla potslojo ja aivot narikassa edes hetken verran. Vartin tirsat antaa kummasti lisäenergiaa taas jatkaa eteenpäin. Ei voi muuta kuin syvä kumarrus ja kunnioitus niille, jotka jaksavat puurtaa pitkää päivää päivästä toiseen kaikki valtamerien yksinpurjehtijat, yksinhuoltajat kotona, kirurgit pitkissä leikkaussessioissaan ja kaikille, joiden täytyy vain jaksaa jatkaa eteenpäin saadakseen päivänsä täyteen.
Ja vielä kiitos niille, jotka ovat auttaneet minua jollakin tavalla tällä matkallani tähän asti. Miten se sitten päättyykin, jää nähtäväksi. Kaikille en ehkä ole sitä sanonut, mutta nyt sen sanon. Kiitos!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti