keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Arvosteluja varusteista lisää ..

Melontareissuni alkoi 30.5. Torniosta. Veden lämpötila oli ensimmäisten parin viikon aikana alle 6 C astetta. Ilma saattoi olla usein kuin 0 (nolla) C astetta johtuen kovasta tuulesta. Kova tuuli nostatti aallot usein ainakin sen verran, että kädet kastuivat. Hyvät varusteet olivat siksi tärkeässä roolissa.



DiCAPac WP-i20 vedenpitävä suojapussi iPad suojasi Ipadia matkallani (yllä ylempi kuva). DiCAPacin avulla pystyin pitämään Ipadia kajakin kannella. DiCAPac Toimi hyvin ja piti hyvin kosteuden poissa - Ipadia pystyy käyttämään suojuksen läpi hyvin. Jos merivesi tai sade kasteli suojuksen pinnan, puhalsin liiat vedet pinnasta pois ennen käyttöä. Kerran suojukseen tuli reikä (ehkä tupakasta, kaksi päivää ennen Kokkolaa) ja silloinkin Ipad ei kastunut ja sisusta vain hieman kostui - tämän huomattuani heitin DiCAPacin roskiin ja sen jälkeen Ipad oli Hiko:n ikkunallisessa kuivapussissa (yllä sininen) ja kuivapussi jalkovälissä. Tällöin piti kuitenkin Ipadia käyttääkseni ottaa laite pois pussista, sitten pystyi tutkimaan karttaohjelmaa ja ottaa suuntima. Usein pysähtelinkin jonkin saaren, tai luodon suojaan tutkimaan karttaa. Karttaplotterin antamat suunnat ja matkat ja matka-ajat piti painaa mieleen. Kun sain Welhonpesältä uuden DiCAPacin Kokkolaan ja Hiko:n pussukka vaihtui takas Ipadin omaan suojukseen, aloin pitämään myös DiCAPacia jalkojen välissä melonnan aikana ja uusi tapa oli myös sammuttaa Ipad siksi ajaksi ja säästyi virtaa (tosin tuo uusi Ipad kulutti tosi vähän virtaa ilman sammutustakin, kunhan vain sammutti näytön, mutta näyttö saattaisi mennä päälle melotessa).



Epic Small Mid Wing - Full Carbon, paino 652g.
Melonta kuukauden kestäneellä matkalla sujui kevyellä kuppimelalla ja kesti hyvin kivet ja matalikot ja rantautumiset rannoilla ja työntämiset matalikoilla. Ajatus oli muutenkin löytää kestävä kuppimela moniksi vuosiksi. Melan kulma on säädettävissä ja pituutta voi säädellä myös. Ainut huono puoli keveydessä on, että kovassa tuulessa meinaa lentää käsistä, varsinkin jos pitää köykäisesti yhdellä kädellä kiinni mutta sehän ei ole melan merkistä ja mallista kiinni.



NRS Guide Hansikkaat antavat suojaa rakoilta, hyvän tuntuman ja lämmikettä.
Ihan ehdoton ja paras melontavarusteostos oli nämä sormettomat hansikkaat. Pitivät kädet lämpiminä ja rakot poissa käsistä. Kuivuvat myös aika nopeasti ja helppo irroittaa nopeasti. Tarrautui hyvin melaan. Kokeilin matkalla myös kinesioteippiä ja urheiluteippiä näiden hansikkaiden sijasta. Kinesioteippi on mielestäni turhan hankala käsitellä ja muotoilla varsinkin, jos haluaa keskittyä muuhun kuin teippaamiseen - melominen, leiriytyminen, syöminen. Terävän veitsen kanssa kerran tuli haava, joten se oli sellaista leikkimistä kun oli pikkasen jo väsy. Urheiluteippi oli helppo asentaa sormien ympärille, mutta se ei pysy hikoillessa ja meriveden ja sadeveden kastellessa käsiä (pysyy toki tunteja, mutta ei kymmentä tuntia, eikä ees kaheksaa). Teippien jälkeen palasin yhden päivän teippikokeilun jälkeen NSR hansikkaisiin. Kokeilin matkalla myös Hiko-melarukkasia, mutta melarukkasetkin ovat hankalat varsinkin kovemmissa keleissä ja Ipadia käyttäessäni tai karttaa lukiessani melarukkaset olivat tiellä ja sotkivat myös Ipadin käyttöä sitä koskettaessa. Suosittelen siis sormettomia NSR hansikkaita lämpimästi melonta- ja retkikäyttöön! Aika paljon sanottu vilukissalta, minulla aina kädet kylmät.


Iphone6 puhelintani suojasi matkalla magneettisulkijalla oleva vesitiivis Gooper-kännykkäpussi. Magneettisuljin on todella nopea käyttää, kätevää, jos haluaa valokuvata ja kuvausta varten ottaa puhelin nopeasti pussista pois. Lisäksi kuulokojeen saa nopeasti laitettua pussiin, jos alkaa vaikka vettä satamaan. 

Arvosteluja melonta- ja retkivarusteista lisää tulossa myöhemmin.

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Tuotearvosteluja. Pari aurinkopaneelia ja virtapankkeja.

Vajaan 600 km matkallani 30pv aikana ehti tulla tutuksi ennen matkaani hankkimani varavirta-lähteet ja aurinkopaneelit, joiden avulla ladata virtaa aurinkovoimalla, kun muuta virtaa ei olisi saatavilla ja siten taata aikaa minulle pitää Ipadia päällä suunnistuksessa ja sääennusteiden tarkkailussa. Osa tarvikkeista oli oikein toimivia, ja osalle meinasi tapahtua vesilintuun-lento kesken matkan. Nämä palautteet menevät myös myyjille, tokihan tahdon, tai toivon, että kokemuksistani joku voi ottaa opiksi. Toivottavasti myyjät ottavat palautteet rakentavasti.

Aluksi Seuraavat (kaksi) tarvikkeet eivät sopineet melontakäyttööni, tai joihin en ollut tyytyväinen.


http://www.e-ville.com/fi/3126-suomi-varasto/15496-varavirtapankki-aurinkokennolla-8000mah.html

1. E-ville.comin valikoimista löytyi matkaan roiskeenkestävä aurinkokenno-paneeli, ja laitteessa mukana 8000 mAh virtapankki. Melontakäytössä roikkui pari päivää liiveissäni. Aurinkopaneeli ei tuntunut lataavan lainkaan, vaikka vieressä oli kilpaileva tuote ja  Kilpaileva tuote latasi nopeasti ja tämä roiskeenkestävä oli ollut melontaliiveissäni roikkumassa koko päivän eli selvästi kaksinkertaisesti pitemmän ajan. Se myös latautui verkkovirrassa hitaasti, tämä on tuntumani. Meriolosuhteissa tai yleensäkin erämaaretkellä roiskeenkestävyydellä ei oikein ole merkitystä - parempi olla joko täysin vedenkestävä, tai ei ollenkaan. Laite kuitenkin toimii vieläkin, että siitä plussaa.


http://www.jimms.fi/fi/Product/Show/104958

2. Seuraavaksi Promate Solcase Air. Hintaansa nähden olisin toivonut tehokkaampaa ja selkeämpää toimintaa tältä. Ainakin suojasi Ipadia maissa ollessani. Hankaluutta lisäsi, että tarvitsi erikseen painaa nappia kotelon takaosassa, jotta latauksen sai käynnistymään saadakseni Ipadiin virtaa. Lataus saattoi keskeytyä itsestään, vaikka kotelossa oli erikseen vara-akku mukana (jostakin syystä ipadi latautui vain aurinkokennolla välillä, mietin, etteikö se lataa Solcasen akkua lainkaan kun aurinko paistaa). Oli rasittavaa vahtia koko ajan, toimiiko Solcase-kotelo, vaiko eikö se toimi ja lataako se ipadia, vai eikö se lataa. Solcase kotelossa oli mukana Lightnings-virtajohdot, mikä oli kätevä ominaisuus, mutta ne eivät olleet kovin laadukkaan oloisia, sillä pintakuoret irtoilivat paikoiltaan latauspäistä, ja niitä piti laittaa takaisin paikoilleen. Aurinkoisina päivinä, kun kirjoitin blogia, piti Ipad irroittaa kotelosta kirjoittelun ajaksi (jos avaat kotelon, kuvassa näkyvä aurinkopaneelihan jää ylösalaisin, eli varjoon!) ja tällöin mukana tulevat lyhyet johdot olivat haitaksi. Tilalle ei voinut liittää pitempiä johtoja. Kaiken kaikkiaan hyvä idea, kunhan yksinkertaistettaisiin ko. kotelon toiminta.




Seuraavaksi hyvin toimineet tuotteet,  ja jotka toimivat oikeasti silloin kun tarvitsi. a) Ensimmäisenä Oululaisen Teleputiikin tuotevalikoimaan kuuluva aurinkopaneeli. Se on kooltaan taskupokkarin kokoinen ja toimi aivan moitteetta. Ei ollut mitään nappuloita, joita erikseen painella, vaan johto kiinni tästä aurinkopaneelista vara-akkuun ja vara-akun valosta näki, että lataus oli käynnissä. Tällä latasin usein (ks. alla kohdat b ja c) Supespot 10400 vara-akkuni ja GP vara-akkuni. Superpotilla tai GP:llä sain pidettyä Ipadin latingissa. Lisäksi kätevää, kun voit sulkea 'kannet' kuin kirjan, jolloin kannet suojaavat roiskeelta ja iskuilta paneelia. Kansimateriaali on sellaista, ettei se liu'u kivillä ja metallipinnoilla. Kestävänoloinen ja kevyt tuote. Kesti hyvin kovaakin käsittelyä, kun tungin varusteita kajakkiin, niin tavarat eivät meinaneet mahtua. Tapanani oli tunkea tämä paneeli viimeisenä kannen alle. Ei murtunut ja vääntynyt, vaikka saatoin painella kovastikin. Mukana tuleva latausjohto saisi olla pitempi. Suosittelen tätä tuotetta retkeilykäyttöön, jos ei ole varaa hankkia yli 100€ kalliimpaa aurinkopaneelia!


a) http://www.teleputiikki.fi/puhelimet-ja-tarvikkeet/puhelintarvikkeet/xtorm-power-bank/aurinkopaneelit/xtorm-solar-booster-aurinkopaneeli.html


b) Superspot-vara-akku. Lisäturva matkalla. Latautui tehokkaasti, ja latasi puhelimeni ja Ipadini tehokkaasti.


b) http://cdon.fi/kodin_elektroniikka/superspot/superspot-powerbank-10400-mah-black-p33162308

c) Työnantajaltani saamani 20 vuotta palveluksessa-lahja GP GL301-vara-akku. Latautui tehokkaasti, ja latasi puhelimeni ja Ipadini tehokkaasti. Kuvassa näkyy kaksi usb-lähdettä. Toinen on tarkoitettu Ipadille, ja toinen puhelimelle. Näin Ipad tunnisti ja hyväksyi virtalähteen.

c) http://www.gpbatteries.com/INT/index.php?option=com_k2&view=item&id=347&Itemid=620


Mitä olen seurannut internet-keskusteluissa näiden vara-akkujen kestävyyttä, kun nyt itselläni ei ole paljoa kokemusta (puolitoista vuotta vara-akun omistajana), niin vinkiksi vara-akun ostaville seuraavaa: pidä vara-akut aina jos mahdollista, täydessä latingissa, niin ne säilyvät pitempään. Vara-akut ovat käteviä kotioloissakin, sillä siten voit pitää puhelimesi lähelläsi, eikä tarvitse viedä seinän viereen seinälaturiin puhelinta ja kun puhelin sitten soi, joudut etsimään puhelintasi. Naisilla vara-akku mahtuu hyvin käsilaukkuun, miehillä takin taskuun. Autossa ei tarvitse pitää johtoja. Kotona voit sitten ladata vara-akun siellä, missä normaalisti et tarvitse pistokkeita pitää varattuina.

Pojalleni ostin Samsung-merkkisen vara-akun. Hintaa tuli pikkasen lisää merkistä ja laadusta, mutta lisäetuna siinä on nopeus. Latautuu ja lataa nopeasti.

Keväällä tilasin Kiinasta kolmannenkin aurinkopaneelilla olevan vara-akun ikäänkuin vertailuksi ja kokeeksi. Sen koko piti olla 100 000 mAh ja hinta oli alle 20$. Tuote toimi yhden päivän. Ostopaikka oli Alibaba.com.

Ipadinani toimi retkeni ajan laite Apple iPad Air 2 16Gt Harmaa. Loisto-mobiili-sovelluksen kanssa yhdessä karttanani ja plotterinani pääsin helposti paikasta toiseen etenemään. Loisto-nimisen karttasovelluksen saa ostettua android, ipad laitteisiin ja myös kotitietokoneelle. Hinnat voivat vaihdella. Ipad kulutti virtaa tuskin lainkaan. Eniten virtaa kului, kun laitoin mobiilidatan päälle ja tutkin sääennusteita. Paperikarttoja mukanani oli ainoastaan Leifin antamat Kokkolan ja Pietarsaaren saaristokartat vinkkeineen ja Vaasan infosta tilaamani Vaasan saaristosta kartat. Joka päivä lähtiessä virtapalkki osoitti 100%. Päivän päätteeksi virtapalkki osoitti noin 90%. Loisto-mobiili-sovellus ei tarvinut mobiilidataa toimiakseen lainkaan, mikä oli loistava akkua säästävä seikka.

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Aurinko polttaa..

Aurinko jätti jälkensä kasvoilleni vaikka käytin hattua. Poski, ylähuuli ja korva olivat kovilla.

Oikea nivunen ja johtopäätös.

Eilen pääsin lähtemään saarelta n. Kl. 18:30. Tai itseasiassa saaren emäntä tuli sanomaan, että herran on aika lähteä. Nyökkäsin. En alkanut väittelemään. Pariskunta supisivat keskenään jotakin. Mies oli vaikeana, mutta ystävällinen minua kohtaan. Olimme juuri keskustelleet pitkään kaikenlaista. Mies oli 100 lehmäisen lihakarjatilan isäntä ja saari oli hänen sukunsa perintöä. Tuulen suunta oli nyt muuttunut. Se ei ollut enää pohjoisesta/luoteesta vaan koillistuulta, mikä oli huomattavasti parempi tilanteeni kannalta. Onhan Suomen manner hieman lähempänä, kuin Ruotsin manner. Isäntä sanoi seuraavansa jälkeeni että pääsisin selällä olevan toisen saaren suojaan. Kiitin, Jätin hyvästit ja toivotin hyvää kesää ehdottaen että kokeilkaa joskus melomista. Hän sanoi juu, mutta hieman rauhallisempana päivänä. Hymyilimme. 

Aallokkoa oli siltikin vielä aivan riittävästi. Melotessani seuraavan saaren luokse aallot kasvoivat ja kajakki veivasi milloin oikealle ja milloin vasemmalle. Lisäksi kivet ennen tuota saarta tekivät oman mausteensa. Kiviä riittää ja on riittänyt matkallani. Kiviin ei viitsisi osua evä alhaalla. Evä kuitenkin vakauttaa menoa ja auttaa pitämään suunnan melotessa varsinkin kun kajakkini oli täydessä lastissa. Olin toissapäivänä saanut Katjalta vesitäydennyksen. Kaikki vesileilit olivat taas käytössä. Kajakki oli taas raskaampi käsitellä ja ui syvällä. Teki kipeetä oikealle nivuselle käsitellä kajakkia. Viime syksynä alkanut luupiikki vasemmassa jalassani oli sen sijaan parantunut. Luupiikki parantuu venyttelemällä kantapäätä ja melominenhan juurikin venyttää sitä, kun pidät jalkasi tukitapilla on kantapää jatkuvassa venytysasennossa. Mutta talven mittaan linkuttelu kipeällä kantapäällä aiheutti ajan mittaan toisen vaivan, se kipeä oikea nivunen. Tämä on ollut lähtötilanne. Kevään koemelonnoissa nivunen ei haitannut lenkkejä, ei tietenkään kun Meloin lenkit kevyellä kajakilla ja hyvässä Sipoon saariston suojassa.

Nyt meloin tuon saaren ohitse ja huomasin kartalta suntin, joenomainen väylä. Otin kompassisuunnan kohti paikkaa, jossa suntin suun pitäisi olla. Hieman joutui poikittaisessa aallokossamelomaan, ja etsiskelemään oikeaa kohtaa. Suntissa oli joutsenen poikaset vasemmalla, joten Meloin oikeaa reunaa (iPad muuttaa isoksi kirjaimiksi nuo meloa sanat). Vesi oli matalaa, nostin evän ylös. Sitten juutuin hiekkapohjaan. Ja tässäkö ne veneetkin kulkevat? Ajattelin. Peruutus ja keskemmälle ja taas juutuin. Ei auttanut ko mennä ihan vasemmalle suntin reunaan ja siellähän se venesyväys oli ajaen samalla kolmea joutsenen poikasta takaa. Virta työnsiminua eteenpäin. Kuulin kuinka niiden emo kutsui poikasia.  Yksi palaisikin emonsa luokse, mutta yksi ui eteenpäin ja kolmas yritti heinikon suojaan, mutta ei päässyt sillä heinikko oli tiheää. Se oli tupakkatauon paikka. Odotin, että poikaset pääsevät uimaan alta pois kun suntti loppui ja väylä leveni lahdeksi.

Lahden jälkeen aukeni taas aava. Oli ihan pientä myötätuulta rannan suojassa. Mukavaa menoa. Tämmöistä kun saisi meloa koko matkan, mutta... Tätä selkää olisi melottava noin puolitoista tuntia. Aallot kasvoivat. Suunta suoraan 180 eli etelään kohden. Kolme saarta suojaisi menoani, joitakin luotojakin ja kiviä pitkin matkalla, missä röykkiöittäin ja missä yksikseen näkyi kolmio, neliö tai pyöreä kivi. Kun saarten suoja loppui ja olin pitemmällä selällä, aallot kasvoivat. Se koillistuuli, samalla mainingit tulivat luoteesta. Vänkä tunne. Toinen heijaa toiseen suuntaan, toinen toiseen. Sitten lähestyin niemenkärkeä, aallot kasvoivat ja niemen kärjessä olevat kivetkin näkyivät paremmin. Päätin kiertää ne. Vedenalaisia kareja näkyi paljon, madaltuva vesi kohotti taas laineita. Niemen taakse kun pääsen, olen suojassa, ajattelin. Jaksa nyt vielä Teme vartti. Nivunen, koita kestää. Sain väistettyä kivet. Nostin lähellä niemeä evän ylös ja annoin mennä. Sitten näin kiven suoraan edessäni. Oikea lapa alas, koitin kääntää ja meloa alta pois. Hiuksen hienosti ohitse. Ihme, se kääntyi! Niemen jälkeen sain rauhoittua. Matkaa Öskatanin kalasatamaan Närpiöön olisi vielä vartin melonta. Koita vielä jaksaa. 

Rannikkoa olen nähnyt noin 575 kilometriä. Vapaassa Suomen maassa se on ollut mahtavaa. Vesi on puhdasta ja ilma raikasta. Ihmiset mitä ystävällisimpiä, paitsi yksi, ja rannikolla paljon mökkejä, saunoja ja satamia, joihin käydä yöksi. Eilenkin olisi ollut mahdollisuus saunoa Närpiön vanhalla luotsiasemalla, mutta sinne en uskaltanut mennä kelin vuoksi. Saaren rouvakiukkusen  isäntä kertoi, että kesälauantaisin siellä olisi sauna lämmin.

Nyt rannikon saariston suoja loppuisi. Seuraava saaristo olisi Uuden Kaupungin tienoilla. Olen tehnyt päätöksen jättää retkeni tällä kertaa tähän. Jatkaisin rannikkoa vielä joku päivä, mutta nyt en uskalla mitenkään ottaa riskiä jatkaa matkaa kipeän nivuseni takia. Jos säät ovat tällaisia, en halua ajatella tilannetta olla yksin jossain hemmetin selällä ja mitään et voisi tehdä. Unelmani nähdä Suomen kaunista rannikkoa on täyttynyt. Vaikka en saakaan sinivalkoista nauhaa, olen todistanut ja nähnyt että Suomi ja Suomen rannikko on kaunis ja muisto minulle aina sinivalkoinen.

Niille tiedoksi, jotka olen tavannut tämän retkeni aikana. Todistitte ei-yksinäiselle, mutta yksinmelovalle, että Suomesta ja Suomen rannikolta vesien ääreltä löytyy mitä mahtavimpia ja ystävällisimpiä ihmisiä. Halunne auttaa ja vilpittömyytenne tekivät suuren ja lähtemättömän vaikutuksen sydämeeni. Juuri sellainen haluaisin itsekin olevani - Tekeväni niin, kuin toivoisin itseäni kohdeltavan. Niinkuin se kymmenes käsky raamatussa. Elämä jatkuu, parempana, siitä kiitos Teille!


lauantai 11. heinäkuuta 2015

Pelko

Työkaverini kysyi kesäkuussa, kävikö minulla kertaakaan mielessä keskeyttää. Vastasin, etten luopunut toivosta. Mutta kyllä pelotti lähteä matkaan, ja kun pelotti, en lähtenyt. En myöskään lopettanut mutta  Lähellä oli. Kesäkuu oli hyvin kylmä. Siskoni kyllä oli hyvä motivoimaan kun kannusti lähtemään matkaan vaahtopäiden sekaan. Kauhean lämmin ei ole heinäkuukaan ollakseen normiheinäkuu Suomessa. Sen tuntee vilukissa nahoissaan. 

Nyt kyllä suoraan sanoen ketuttaa. Näen meren vaahtopäisen, jossa aallot kulkevat nopeaan saaren ohitse, jossa olen. Mietin, olenko pelkuri. Lähtisikö joku toinen tuohon soppaan? Tuulee niin et hyvä kun pystyssä pysyy ilman että seisot tukevasti. Mikä on sinun kipurajasi? Onko minulla jokin lukko, joka estää lähtemästä? Kauhee masennus iski. Suoraan sanoen tekee mieli lyödä hanskat tiskiin - soittaa Ollille, nyt on Force majeure-tilanne. Tuu hakeen. 

Edelleen isot rispektit rannikon läpi melonneille. Olen lukenut monenlaisia tarinoita. Ensimmäinen tarina oli Sutisen kertomus Norjan ja Ruotsin rannikosta. Jaakko meloi jopa inkkarityyppisellä kanootilla. Huhhuh. Täällä sen tajuaa todellisuuden. Ei tämä mitään idyllistä jokimelontaa ole. Pekka meloi 30 päivässä, mikä on kova suoritus. Ennätys lienee 28 pv? Eräskin meloi rannikon kesänä, jolloin oli koleaa ja märkää. Sekin on aika hurja temppu. Tosin tämä ei tainnut olla yksin liikkeellä.

Matka tyssäsi Bolten-saarelle.

Pääsin lähtemään Blaknäsin rannasta ihmeen ajoissa. Olin kl. 10 vedessä. Aamutorkulta se on paljon. Olo oli alakuloinen, yksinäinen ja koitin vaan iloita, sillä aurinko paistoi heti aamusta. Tänään olisi lämpimämpi päivä, mutta tiesin kovan tuulen varoituksesta. Tuuliennuste lupasi sentään myötäistä. Pääsin tuulesta huolimatta etenemään pari tuntia pitkälti Närpiön saariston suojien ansiosta. Sain hyviä neuvoja paikallisilta, jotka olivat tulleet kolistelemaan telttani juureen kl8. Eivät tietenkään puhuneet sanaakaan Suomea. Sain kuitenkin kysyttyä reittivinkit parin suntin kautta. Matkalla alkoi pian tulla tosi lämmin. Nousin rantaan ja vaihdoin kuivapuvun anorakkiin ja verkkarit saivat vielä olla jalassa. Matka jatkui kunnes Sitten suoja loppui. Koin sellaista vauhtia etten ikinä ole päässyt kuin virtaavassa joessa. Kovin kauaa en viihtynyt tuulessa ja menossa maininkien vyörytessä kajakkini yli. Pääsin Buten-saaren suojiin ja rantauduin laiturin viereen. Ketään ei näkynyt paikalla kysyäkseni lupaa levähtää ja syödä.

Istuin laiturin lähistöllä kivellä katsellen tuulista merta joka puhisi 10ms ja puuskittain 13ms. Aurinkopaneelit levällään lataamassa akkuja, kahvit ja leivät varjon puolella. Veneitä kulki jonkun verran ohitse. Närpiön suunnasta tuli vene lujaa pärskien kohti. Mietin, "tuleekohan tuo tänne, vai meneekö ohi". Siinä istua nökötin, ja tänne se vene tulee, ajattelin. Pariskunta Busterilla. Menin tervehtimään. Ja taaskaan eivät puhuneet Suomea. Ei muuta ko ruottinkielellä esittää asiani. Olivat tietenkin ihmeissään että mikäs kummajainen tuo on tommoset varustukset päällä. En ollut riisunut vielä melonta-asuani, aukkopeite lanteilla ja liivit juomaletkuineen päälläni. Auringon polttamat kasvoni, aurinkohattu ja aurinkolasit tekivät varmaan säväyksen. Sain toki luvan jäädä ja myöhemmin isäntä tuli vielä  juttelemaan ja keskustelimme matkastani, hänen isänsä ostamasta saaresta, ja kuluneen kesän säästä, jonka toivoisi nyt  laantuvan iltaa kohden.

Vielä olisi jonkin verran suojaa Närpiön ja Kaskisen kohdalla. Muutamia saaria senkin jälkeen, mutta isoja selkiä on vielä jäljellä. Saarien luona voisi levähtää. Kun vaan pääsisi eteenpäin.

Joutsenia on paljon. Joutsenpariskunnat pyrkivät johdattamaan saapuvan uhan, melojan, uimalla muualle kuin missä poikaset nököttävät. Yksi tuli ihan eteenkin ja siitä lähti lentoon toisaalle. Laplaplap kuului siipien läiske. Kaikilla joutsenilla ei ole poikasia. Ne pariskunnat uivat vierekkäin tehden pintasukelluksia. Joutsen syö matalikon pohjasta kääntymällä hokkarit taivasta kohden ja kurottamalla pitkällä kaulallaan veden pohjaan. Huvittava näky. Joutsenet saattavat uida ja kulkea isoissa ryhmässäkin. Ne myös joskus kaitsevat toistenkin poikasia.

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Blacknäs

Tauolla. Tuuli myötäistä 11ms ja puuskat 13ms. Vettä satoi ja ukkosti matkalla. Tämä keli saa riittää tältä päivältä. Nautin Katjan tuomista banaaneista. Blacknäsin satama muutaman sadan metrin päässä. Josko sieltä löytyisi teltalle paikka

torstai 9. heinäkuuta 2015

Molpe-moikipää. Vaasa.

Uimarannalla Fiihamnsvikenissä on hotellipaviljonki sillan kupeessa Vaasalainen meloja, Katja, jonka tapasin 7 sillan melonnassa, oli vastassa. Hän oli hommannut mulle pizzaa, brandya,rahkaa, leipiä ja banaaneja. Lisäksi sain rasvaa auringon polttimiin kasvoihini ja vesitäydennystä. Hän oli myös järjestänyt uimarannan pukuhuoneen ja wc käyttööni. Nöyrin mielin samaan mennä tänään nukkumaan.  Aamulla voin käydä aamiaisella hotellin ravintelissa. Teimme diilin, että panen vahingon kiertämään - teen jollekin melojalle joskus vielä vastaavan palveluksen.
Huomiseksi on luvattu sadetta. Kohtuu tuulet. Not bad. Mutta Vaasan saaristo loppuu ja alkaa taas aavat maisemat. Kajakkia väännetään joka suuntaan. Ne mainingit ovat sellaisia.
Tänään oli hyvä keli. Aluksi vastatuuli hidasti menoa. Iltapäivällä muuttui myötäiseksi. Tyyntyi ja samalla nousi sakea sumu, jota hieman säikähdin. Olin keskellä selkää, mutta tuuli työnsi sumun edestäni pois, onneksi näin. Toivottavasti viikon päästä olen jo Uudessa Kaupungissa. Siellä odottaa taas saaristo ja serkku perheineen. Siellä pidän välipäivän. Nyt täytyy säästää virta iPadia varten. Hyvää yötä. Katjalle kiitos!

Jannen Saluunaan.

Ajatus piipahtaa Jannen saluunassa seuraavaksi. Sateinen päivä.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Fjärdskäret

Tapasin matkalla vanhan pariskunnan ja neuvoivat Fjärdskäretin leirintäalueelle, joka sijaitsee Raippaluoton sillan kupeessa. Säästääkseni virtaa kirjoitan nyt nopeasti, enkä korjaile virheitä. iPad kyllä korjaa. Antakaa ne anteeksi, ne ovat kuitenkin väärin ja hassuja.

Matka oli pääasiassa myötäistä ja vienoa tuulta. Mukavaa menoa. Päivä oli 9 tuntia taukoineen. Olen tyytyväinen, jos ehdin Hankoon lomani aikana. Etelä-Suomi mennään sitten viikonloppuretkinä. Onneksi se on sinivalkoisen nauhan säännöissä sallittua. Kenties jokunen kaveri tahtoo mukaankin seurastamme, kenties muitakin? Ei voi tietää. Viimeisen kahden tunnin Meloin vesisateessa. Ensimmäinen kerta väsätä teltta kun sataa. Vaatii ihan oman tekniikkansa se, eli tosi nopeasti ensin teltta. Tosi nopeasti sitten tavarat.

Nyt nukkumaan. Kiitos Mikael, Anna ja Maria ja myös se vanha pariskunta sekä kaksi nuorta tyttöä täällä leirintäalueella. Nöyrin mielin nukkumaan.

Yhden uddskäret satama seuraava

Seuraava etappi. Kartasta en näe pääseekö alempaa läpi. Perillä 2 tunnin päästä.

Yttre Uddskäretissä Mikael Andersson toivotti tervetulleeksi evästauolle. Olisin saanut grillatakin ja keittää kahvit, mutta tyydyn Gefilus- mehua.

 Tästä Raippaluotoon.

Lähtö Varpista.

Pikapäivitys. Täytyy käydä kaupassa. Siitä tulee pikku mutka. En saanut kyytiä. Tavoite Bätgrund saaren tienoille illaksi. Avaan kännykän tauoilla, jos sattuu tulemaan viestiä paikallisilta. Hyvä sää luvassa. Olo parempi.

tiistai 7. heinäkuuta 2015

Ripuli. Välipäivä.

Tunsin oloni heikoksi. Päätin pitää välipäivän. Kirjoittelen enempi kun parempi olo.

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Varppi

Varpin maatilahotellissa. Pääsin kuumaan suihkuun ensi kertaa kotoota lähdön jälkeen. Ajoin par... Sängen ja tukan. Sain speciaalihintaan lämpimän huoneen ja aamiainen kuuluu hintaan. Täältä saisi risteilyretken Mikkelinsaarille huomenna, kun nuo saaret jäävät väliin nyt. Huomiseksi TAAS luvattu kovaa keliä. Pääsen sentään saariston suojissa etenemään. Tutkin äsken karttoja tunnin pari kun kerran tilaisuus ladataakut, puhelin ja iPad.

Lilla Grislesskäret

2 tuntia päivän päätepisteelle Granholmeniin. Keli ollut tuulista ja vastaista tai etuvasemmalta. Leifiltä oppimani kilpamelontatekniikka sopii hyvin minulle, ex-kilpauimarille. Kävin saarella, jossa oli pooki. Kajakki taas likainen. Taivelundin rannassa oli ruosteisen väristä hiekkaa, joka tarttui kaikkeen mikä siihen koski.

Frösön. Lisätty linkki 7.7.

Ihan poikki ja väsy. Myös haikea mieli. Yksin taas saa laulaa ...
Lady saapui kaupunkiin, silkkivaatteissaan.
Tiennyt ei, oon köyhä niin.
Luotu kulkemaan....
(Jorma Kääriäinen)
Juuri lähdössä jatkamaan. Tavoite olla tiistaina Vaasan saaristossa. Mukavaa kun aurinko porottaa, lähden anorakki päällä. Tänään annettu kovan tuulen varoitus illaksi 15ms. Toivottavasti itätuuli sentäs pitää. 

Eilen en päässyt Paratiisi-saarelle, eksyin hieman. Sen sijaan kävin täällä 



Myös Storsön laguuni jäi väliin liian kovan kelin takia.

sunnuntai 5. heinäkuuta 2015

Tailudvikenissä

Tuuli puhaltaa 9ms ja puuskaittain enemmänkin ja juuri surffailin Tailudvikenin uimarannalle. Ei  olisi kuin puolen tunnin matka Paratiisi-saarelle, josta sain vinkin Marialta, mutta aallot ovat paikoin isoja ja mainingit hyökkäilevät takaa kajakin ylikin. Ylätuen käyttöä ja välillä alatukeakin ja välillä sitten suunankorjausta. Nyt siis jymähdin tänne rannalle. Aurinko paistaa mutta tuuli on viileää, joten ilma tuntuu kuin se olisi 11 astetta. Hrrr.

lauantai 4. heinäkuuta 2015

Stora Gummelgrundetin saaressa. 7 Sillan melonta. - 5.7. Kl 16:25 lisätty nimet.

Aamu Hickarössä oli lämmin. 7 Sillan melontaan osallistui yli 40 melojaa. Matka Kokkolasta Pietarsaareen sujui saariston suojissa jutellen. Melojia oli Vaasasta, Pietarsaaresta ja Kokkolasta ja jotkut kauempaakin. Ihastelin hienoja paikallisen kajakkitehtaan kajakkeja oli usealla. Skim Beaufort on yksi upeimmista siroine nykyaikaisine muotoineen, isoilla Kajaksportin pakkausluukuilla - helppo pakata tavaraa. Välissä käytiin syömässä hästöskatanilla. Leif tarjosi minulle lounaan. Siellä oli hyvä seisova pöytä. 

Melottiin kapeilla sunteilla muutaman kerran ja välillä vähän pidempi järvenomainen selkä. Ainutlaatuinen kokemus maailman suurimmassa makeanveden altaassa, joka on rakennettu paperitehtaan raakavettä varten. Lopulta saavuimme Botnia Canoe kerhon rantaan. Rannassa oli hieno laituri kajakeille, joka oli HH-muotoinen. Useamman Kajakin saa kahden laiturin väliin yhtä aikaa, tai laiturin sivusta. Lisäksi oli kumipehmikkeet kajakkien maihinvetämistä varten.vieressä oli leirintäalue. Täydensin vesivarastoani. Käytiin kahvilla ja saunoimme. Käytin tilaisuuden hyväksi ja kävin uimassa. 

Myöhemmin illalla viisi melojaa lähti vielä melomaan takaisin Kokkolaan päin saariston länsipuolelta eli ulkomeren kautta. Lähdin heidän mukaansa kun tarjoutui tilaisuus pidentää päiväetappiani. Heidän tarkoitus oli mennä johonkin saareen yöksi Kokkolan etelä-länsipuolelle jollekin saarista. Kun poistuimme suluista huomasimme kuinka vesi oli lämmintä. Tehtaan poistovesiputki oli siinä lähistöllä. Matkalla Paikoin oli hyvin matalaa ja kiviä oli joskus paljon kuin rivissä ja nämä paikat kiersimme suosiolla.

Nyt yövymme täällä saaressa ks. Otsikko ja juuri nautimme iltapalaa kalliolla auringon pilkistäessä viimeiset lämpöiset säteensä ennen kuin pilvet peittivät sen. Yöllä ennustettu sadetta. Tämä porukka oli iloista, ystävällistä ja tarjosivat viiniä ja konjakkia. Hyvää yötä.

Lisään porukan nimet nyt kun muistan. He olivat Susanna, Sanna, Anna, Maria ja Johan. Terkkuja heille Kokkolaan!

perjantai 3. heinäkuuta 2015

Hickarö, Kokkola

Kerkesin jo nimetä tämän paikan Hakkarööksi. Suljettu hotelli jossaikkunoitarikottu. iPad tekee tepposia nopeasti kirjoittaessa. Jostainsyystä nuolinäppäimet puuttuvat. Virran säästämiseksi jätän korjaamatta selvät kohdat. 

Oli kerta kaikkiaan hieno mökki Poroluodossa. Palanen sydäntäni jäi sinne. Vastatuulessa ja kohtalaisessa aallokossa alkumatka ja loppusiivu myötäisessä saavuin Elban vastapäätä Mustakarin rantaan. Tainiin ainakin luulin. Janne K-P melojista oli antanut loistavat ohjeet kuvien kera, mutta niin vaan Meloin liian pitkälle. Siitä johtuen kävelyretki k-kauppaan vei 4 km 200 metrin sijaan. Hyvä verryttelykävely tunnin kesti, sillä olin (opin tänään uusia sanoja) suntin väärällä puolella.

Kaupustelun jälkeen eräs mies yritti minua viedä kahville kahvilaan, jota pitää joku MTV:nuutistoimittaja. En lähtenyt. Hän olisi halunnut minusta jutun - tai sitten minut... Mitä lie. Lähdin nopeasti eväät syötyäni Elbaan jossa Janne odotti uuden iPad-suojukseni kanssa, jonka Welhonpesä oli lähettänyt minulle pikana matkahuollossa.

Päivä oli aurinkoinen ja kuuma. Ekaa kertaa lähdin päiväetapille ilman kuivapukua. Märkäpuku päällä oli ihan kiva,muttakuivapuvulle piti keksiä paikka kajakkiin. Muistin melontaohjaaja kouluttajani Eva-Lotan sanat; pitäkää huoli kuivapuvustanne. Muistin että mulla on Bear Watersilta hankkimani retkiämpäri mukana. Avasin sen pussukan ja kuivapuku mahtui hyvin siihen ja työnsin sen pussukan jalkatilaan polkimien väliin. Nyt voi oikoa ja potkia huoletta jalkatilaa.



Illallameloin vielä Hickaröön. Alkoi ukkonen. Ensimmäinen retkelläni. 

torstai 2. heinäkuuta 2015

Saunan lämmitystä Poroluodossa.

2.7. Torstai. Ennen Välimatalasta lähtöäni pissasin vastatuuleen. Kamala hätä oli enkä kehdannut toiseen suuntaan kun siellä oli mökkiläisiä. Onneksi ei tuuli ollut kova. Ennen lähtöä pesin kajakin. Satamien huono puoli on, että vesi seisoo niissä ja niinpä pohjassa oli jotakin Levän näköistä moskaa ja kotiloita. Se oli hyvä jumppatuokio ennen vesille lähtöä. Hyppäsin veteen reisiäni myöten vedin kajakin pois rannasta ja aloin hinkkaamaan sienellä. Putipuhtaaksihan se tuli. Nyt kelpaa osallistua Keski-Pohjanmaan melojien 7 sillan melontaan. Sinne on kuulemma tulossa peräti 50 melojaa. Täytyyhän nyt hieno suomalainen nörttijuppi pääkaupunkiseudulta olla edustuskelpoinen.

Irtaannuttuani tuosta Välimatalan pikku saaresta tuli luokseni juuri sieltä mökkiläisrannasta meloja Tuomo Himangalta, myös Keski-Pohjanmaan melojien jäsen. Hän lähti jopa saattamaan jonkin matkaa ja sain paljon hyviä vinkkejä. Hän ehdotti että voisin meloa tästä suoraan Ohtakarille. Itse oli ajatellut kiertää saarien suojassa. Oli sentään ennustettu kovaa tuulta. Ilma oli nyt kuitenkin tyyntynyt. Tuumasta toimeen. Se oli hyvä ratkaisu. Alkumatkasta oli sentään ollut reilua vastatuulta, mutta nyt pääsisinkin ajateltua nopeammin. 

Ohtakarille päästyäni vaihdoin siviilit päälle ja Kioskille jota Leif oli suositellut. Otin Ison annoksen, Ohtakari burgerin, limua lasipullosta, ja kahvia. Oli taivaallista istuskella kioskin terassilla ja nauttia valmiista sapuskasta. Siihen saapui kaksi saksalaista miestä, joiden matka oli taittunut purjeveneellä Saksasta Suomen rannikolle kohti Ruotsin rajaa ja sitten aikoivat Ruotsin rantaa etelään. Kerroin kulkuvälineeni olevan hieman pienempi. Toivotimme toisillemme hyvää matkaa.

Ohtakarilta lähdettyäni kl 18 pintaan, sain tietää että seuraavana päivänä alkaisi ammunnat. Ohtakarilta 10 kilometriä etelään on armeijan rantaa ja silloin olisi ohikulkukielto kolmen päivän ajan. Olisin joutunut melomaan yöaikaan. Onneksi tänään pääsin ohitse ja pian tarkistin sääennusteen. Tyyntä. Päätin uudestaan ottaa suoran reitin. Voimia oli hyvin tallella ja virkeä olo. Eikun suunta kohti Poroluotoa. Matka oli n. 18 kilometriä. Matka taittui lauluja laulellen...

 Tuuli tuo, tuuli vie, vanhan muiston,
Josta lämpöä ei enää saa..

Poroluodossa olin n. Kl. 21. Sauna lämpiämään ja uimaan ja kahvia ja palautusjuomaa naamaan. Kokkolan kaupunki ylläpitää hienoa virkistysaluetta. Poroluodossa täällä on hieno autiotupa ja saunamökki ja wc. Kiitos Keski-Pohjanmaan melojien Jannelle ohjeista. Lauantaina nähdään! Nyt kello on jo yli puolen yön. 

Huomenna Elban vajalle Kokkolaan ja kaupassa käyntiä, ehkä ravintolassakin. Illalla Melon Hackaröön ja teltta sinne. Lauantaina ei tarvitse yksin meloa ja saa melota makean veden altaassa sisä-saaristossa. Paljon kivempaa, kuin aavalla meno. Myös Uudessa-Kaupungista löytyy makean veden allas. Ehkä käyn aamu-uinnillakin, jos ranta on hyvä ja sää.


Tunne että jotakin jäi kekolansatamaan.

Evästauolla Välimatalassa pikkusaarekkeeksi tätä voi kutsua. Hetken istuskellessa mietin että jäikö ed. Satamaan jotakin. Noh, ainakin minä ja kajakki ollaan mukana. Tuuli ollut n. 5ms kello 13 suunnasta eli länsi/lounais. Aava meri taas ja kiviä joka paikassa. Eilen näin senkin ihmeen, että veneitä kulki paljon ohitseni. Meloin Rahjan saaristossa veneväylien tuntumassa. Väylät olivat tuskin 2 metriä leveitä kapeimmallakin tolpilla.

Eilen hoksasin, kuinka muista itä ja länsiviitat. Itä on suomi ja länsi on ruotsi. Suomen lipussa enemmän valkoista ja Ruotsin lipussa enemmän tummaa, täällä se tumma oli sinistä, yleensä muistan sen olleen musta.

Kuvassa näkyy kaukana Ohtakari.

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Tänään oli Temen keli. - Korjattu paikannimi Kekonlahden satama, ei Kekolan satama

1.7. Keskiviikko. Aurinko paistoi ja jopa lämmitti. Oli tyyntäkin. Siistiä. Nivunen, se kipeä oikea kestää edes vienon tuulen. Särkylääkkeellä helpottuu vähän. 

Kalajoen hiekkasärkät oli vaihtelua. Ukkopauhassa pidin maatauon. Särkkien edessä pieni saari jossa oli punainen mökki. Saaren ympärille oli muodostunut riutta ja sitten oli ikäänkuin väylä saareen. Kokeilin ensi kertaa ladata akkuja aurinkopaneeleilla. Yllättävän hyvin toimii. Puhelin tosin herjaa välillä ettei se tue tuntematonta laitetta.

Oli aivan mahtavaa saapua Rahjan saaristoon. Kerrankin kummallakin puolella maata. Kiviä oli paljon. Helpoin tapa oli kulkea lähellä veneväylää. Vastaan tuli melojaneito, suuntasin kajakkini häntä kohti ja menin juttelemaan. Hän sanoi olevansa Keski-Pohjanmaan melojista.

 Saavuin Lahdenkarin lähellä Kekonlahden satamaan ja  Juuri väsäsin teltan pystyyn. Samalla saapui retkeltään tuo melojaneito joka oli tullut aiemmin vastaan. Kysyin tarviitko apua? Ei hän tarvinnut. Tuli muuten todistettua, kuinka nainen nostaa muovikajakin auton katolle yksin! Tääl on vessa jossa ovessa lukee N. Noh, mä voin pissiä pensaikkoon.