Matka tyssäsi Bolten-saarelle.

Pääsin lähtemään Blaknäsin rannasta ihmeen ajoissa. Olin kl. 10 vedessä. Aamutorkulta se on paljon. Olo oli alakuloinen, yksinäinen ja koitin vaan iloita, sillä aurinko paistoi heti aamusta. Tänään olisi lämpimämpi päivä, mutta tiesin kovan tuulen varoituksesta. Tuuliennuste lupasi sentään myötäistä. Pääsin tuulesta huolimatta etenemään pari tuntia pitkälti Närpiön saariston suojien ansiosta. Sain hyviä neuvoja paikallisilta, jotka olivat tulleet kolistelemaan telttani juureen kl8. Eivät tietenkään puhuneet sanaakaan Suomea. Sain kuitenkin kysyttyä reittivinkit parin suntin kautta. Matkalla alkoi pian tulla tosi lämmin. Nousin rantaan ja vaihdoin kuivapuvun anorakkiin ja verkkarit saivat vielä olla jalassa. Matka jatkui kunnes Sitten suoja loppui. Koin sellaista vauhtia etten ikinä ole päässyt kuin virtaavassa joessa. Kovin kauaa en viihtynyt tuulessa ja menossa maininkien vyörytessä kajakkini yli. Pääsin Buten-saaren suojiin ja rantauduin laiturin viereen. Ketään ei näkynyt paikalla kysyäkseni lupaa levähtää ja syödä.

Istuin laiturin lähistöllä kivellä katsellen tuulista merta joka puhisi 10ms ja puuskittain 13ms. Aurinkopaneelit levällään lataamassa akkuja, kahvit ja leivät varjon puolella. Veneitä kulki jonkun verran ohitse. Närpiön suunnasta tuli vene lujaa pärskien kohti. Mietin, "tuleekohan tuo tänne, vai meneekö ohi". Siinä istua nökötin, ja tänne se vene tulee, ajattelin. Pariskunta Busterilla. Menin tervehtimään. Ja taaskaan eivät puhuneet Suomea. Ei muuta ko ruottinkielellä esittää asiani. Olivat tietenkin ihmeissään että mikäs kummajainen tuo on tommoset varustukset päällä. En ollut riisunut vielä melonta-asuani, aukkopeite lanteilla ja liivit juomaletkuineen päälläni. Auringon polttamat kasvoni, aurinkohattu ja aurinkolasit tekivät varmaan säväyksen. Sain toki luvan jäädä ja myöhemmin isäntä tuli vielä  juttelemaan ja keskustelimme matkastani, hänen isänsä ostamasta saaresta, ja kuluneen kesän säästä, jonka toivoisi nyt  laantuvan iltaa kohden.

Vielä olisi jonkin verran suojaa Närpiön ja Kaskisen kohdalla. Muutamia saaria senkin jälkeen, mutta isoja selkiä on vielä jäljellä. Saarien luona voisi levähtää. Kun vaan pääsisi eteenpäin.

Joutsenia on paljon. Joutsenpariskunnat pyrkivät johdattamaan saapuvan uhan, melojan, uimalla muualle kuin missä poikaset nököttävät. Yksi tuli ihan eteenkin ja siitä lähti lentoon toisaalle. Laplaplap kuului siipien läiske. Kaikilla joutsenilla ei ole poikasia. Ne pariskunnat uivat vierekkäin tehden pintasukelluksia. Joutsen syö matalikon pohjasta kääntymällä hokkarit taivasta kohden ja kurottamalla pitkällä kaulallaan veden pohjaan. Huvittava näky. Joutsenet saattavat uida ja kulkea isoissa ryhmässäkin. Ne myös joskus kaitsevat toistenkin poikasia.