Nyt kyllä suoraan sanoen ketuttaa. Näen meren vaahtopäisen, jossa aallot kulkevat nopeaan saaren ohitse, jossa olen. Mietin, olenko pelkuri. Lähtisikö joku toinen tuohon soppaan? Tuulee niin et hyvä kun pystyssä pysyy ilman että seisot tukevasti. Mikä on sinun kipurajasi? Onko minulla jokin lukko, joka estää lähtemästä? Kauhee masennus iski. Suoraan sanoen tekee mieli lyödä hanskat tiskiin - soittaa Ollille, nyt on Force majeure-tilanne. Tuu hakeen.
Edelleen isot rispektit rannikon läpi melonneille. Olen lukenut monenlaisia tarinoita. Ensimmäinen tarina oli Sutisen kertomus Norjan ja Ruotsin rannikosta. Jaakko meloi jopa inkkarityyppisellä kanootilla. Huhhuh. Täällä sen tajuaa todellisuuden. Ei tämä mitään idyllistä jokimelontaa ole. Pekka meloi 30 päivässä, mikä on kova suoritus. Ennätys lienee 28 pv? Eräskin meloi rannikon kesänä, jolloin oli koleaa ja märkää. Sekin on aika hurja temppu. Tosin tämä ei tainnut olla yksin liikkeellä.
Minä käytin matkaani 24 pv. Meloin vuonna 2013 Virolahdelta Tornioon. Nyt kun olen seurannut matkaasi olen tajunnut miten onnekas olin säiden suhteen.
VastaaPoistaBlogimerkintäni matkan aikana: http://koti.mbnet.fi/vaaril/Rannikko_2013.htm
PoistaJokainen retki on erilainen. Merellä sää on suurin muuttuja. Tsemppiä! Mutta kuuntele nöyrästi itseäsi! Pelko voi olla terveellistä - se pitää sinut hengissä!
VastaaPoistaMinä olen melojana melko arka. Pidän yleensä melko korkeaa turvamarginaalia. En lähde yksin isoon tai terävään aallokkoon ihan helposti. Kun tänä kesänä olen melonut tavallista vähemmän, huomaan vierastavani entistä enemmän aallokkoa.
VastaaPoistaRannikkoa meloessani aallokkoon ja tuuleen tottui, koska tyyntä ei juuri ollut ja melontaan syntyi nopeasti päivittäinen rutiini. Kuudesta kymmeneen metrin tuuli oli vakio. Jonkin verran käytin aamu- ja iltatuntien kevyempiä tuulia hyväkseni ja kerran meloin yöllä (Lohtajan ohi).
Tämän kesän kelit on olleet vaativia.
Minun turvallisuusajattelu on aika lailla samanlainen kuin Pekalla.
Poista