sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Kovan tuulen varoitus ja vanha kalastaja.

TuuliEnnuste lupaa 13ms tuulta ja 16ms puuskia tälle päivälle. 

Tulevalla pätkällä ei ole taas saaren saarta suojana. Hailuoto 5 km päässä luode/länsi-suunnassa,  Riutankari suojaa hetken pohjoisesta lähtöni jälkeen, ja jos etelästä tuulee niin Varessäikkä ja Varjakka odottavat edessäpäin. Varessäikkään päästäkseni on pakko tehdä 8 km selän ylitys. Varjakasta Tauvoon odotettavissa surffia. Ja jos Raahelaiset ovat vastassa Tauvossa, niin odotettavissa lisää surffia. 

Jos lounaasta tuulee, niin mainingit tulevat suoraan Ruotsista ja Tanskasta. Hailuoto - Varjakka välinen Lumijoenselkä, tai Liminganlahti on matalaa, jotenka vesimassat tekevät siinä kohtaa syvältä ylösnousun. Tuollainen syvän vaihtuminen matalaksi kapenevaan lahteen voi aiheuttaa koviakin aallokoita.  Tämän vuoksi jätin Hailuodon väliin; alkuperäinen suunnitelmani oli meloa saaria pitkin suoraan Hailuodolle ja sieltä Tauvoon. Hyvä etten lähtenyt, olisi Lassilan Pekan kirja luettu moneen kertaan myrskyjä pidellessä.

Tuli tässä mieleen, että edellisessä lähtöpaikassa (jossa ihmettelin kovaa tuulta) Laitakarin nokalla, tuli vanha kalastaja katsomaan tuulista merta. Hän huomasi minut ja tuli juttelemaan; kertoi tulleensa katsomaan paattiansa. Kun esittelin oman paattini, hän kertoi itsekin meloneensa nuorempana. Hän oli Turusta kotoisin (jo toinen turkulainen tällä reissulla) ja melonut Turun saaristossa paljonkin. Kun kysyin hänen kajakkinsa materiaalista (ajattelin mielessäni "varmaan vanerinen, tai jopa rimakajakki") niin hän sanoi sen olleen kankaasta ja öljyllä käsitelty vedenpitäväksi. Olin vaikuttunut. Kun kysyin, onko hänellä kajakki täällä. Hän sanoi sen varastetun kaksi päivää sen jälkeen kun hän oli muuttanut Ouluun. Hän myös kysyi minulta, olinko nähnyt hylkeitä tullessani Vatunginnokalta (edellinen lähtöpaikka). Kerroin oikaisseeni selän yli, ja pitäneeni saaressa tauon, enkä ollut siis nähnyt hylkeitä. Jos olisin tullut rannanmyötäisesti, olisin saattanut nähdä hyljelauman. En ole vielä koskaan nähnyt hylkeitä livenä luonnossa, ja se onkin yksi tämän matkani haaveista. Rohkaisin mieleni vielä kysyä, että montako hyljettä on takertunut hänen verkkoihinsa, sanoi hän, että yksi kuutti on kerran jäänyt. Aikuiset hylkeet napsivat lohet, ja pää jää vaan jäljelle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti